Konečná zastávka, prosíme vystupte.

Tää Praha oli tällä kertaa nyt sitten tässä. Kiitos matkaseurasta ja kanssaelämisestä, huomenna on kengät kevyet ja kulku käy kohti uusia seikkailuja.

Blogi vaikenee, luvassa lienee enää vieraskynäteksti. Korkeintaan tulen inisemään tänne ikävääni, jos sitäkään.

Ikävä kyllä varmasti tulee.


Pitäkää huolta itestänne, moi.


Dveře se zavírají.

Kesä, eikä mitään tekemistä.

Helle. Ei tapa, vähän vaan uuvuttaa. Lämpöön sopeutuu ihan hyvin, etenkään ku ei tarvitse suorittaa. Ja naamakin on saanu vähän väriä, en enää näytä ihan niin semmoselta tuonelan tienviitalta - rusketuksesta nyt ei tosin edelleenkään miun kohdalla voi puhua, mutta ehkä vähän terveempi väri on nyt. Tämmöinen kevyen terhakka punoitus. Hah. Kunnon palamiselta oon pyrkiny kyllä taas parhaani mukaan suojautumaan.

Sen sijaan allergia on vähän tappava, limakalvot yrittää puhdistautua vähän turhan tehokkaasti. Päässä on hassu olo, täysi. Kävin uutta douppia lekarnasta, alkaa varmasti purra pian.

Eilenkin harrastin mukavaa ajantappamista: kävin Albertilta pari rohlikia ja kävelin joenrantaa syöttämään ankkoja. Tai no, pullajoutsenia ja -sorsia, mitä nää täällä nyt on. Jouduin kuitenkin taistelemaan lintujen huomiosta parin pläskin turistin kanssa, kesti hetken ennen kuin ne tajusi, että miullakin on niille jotain ruokaa. Pullajoutsenia hollille tuli viisi, ja niiden välissä pujottelevat sorsat jostain syystä toi mieleen ysin ratikan. Siinä vaiheessa, kun paidattomat teinit alkoi pöristellä joella semmosilla kertakäyttöisen näköisillä vuokraveneillä, totesin, ettei siellä ollu miulle enää mitään nähtävää. Laskeuduin sitten viileään metrotunneliin ja ajoin punaiselle linjalle, ja sen toiseen päähän, johon on tullut kolme uutta pysäkkiä. Aika rumia. Viimeisen takana on joku ostari.

Mutta niin, tram #9. Lähiöidemme työmyyrä. Ajettiin Hannan täällä ollessa linja läpi, eväiden kanssa tottakai. Nostalgiaa ja empiiristä tutkimusta. Ysin ratikasta on tuloillansa myös vieraskynäteksti, on se sen arvoinen. Maailman paras raitiovaunulinja, ja sillä pääsee myös seitsemänteen taivaaseen.

Löysin tänään kaksi neliapilaa minuutin sisällä, ensi-istumalta nurmikolle. Onnekasta, jee, ja kaverille kanssa. Taidan laittaa toisen niistä tärkeän kirjeen liitteenä eräällekin kovan onnen soturille. Tulee varmaan tarpeeseen.

Tämmöstä hömppää, jostain löysin. Vastata siis kuuluu valitsemansa soitinyhtyeen tahi orkesterin tuotosten nimekkeillä.



1. Sukupuolesi?

Tyttö jota rakastan.


2. Mikä on suurin unelmasi?

Amor Amor. Keitto-ruoka.


3. Mitä inhoat?

Luolamiehet. Incredible bullshitting man. Huonot uutiset.


4. Millainen fiilis sinulla nyt on?

Kiusauksien iltapäivä.


5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?

Maa alla horjuu. Tänään kotona. Päivä kerrallaan.


6. Mistä asioista pidät?

Herrasmiehet. Pohjoinen zen. Laiskanlinna. Yövieraat.


7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?

Väärinkäsityksiä merellä. (Älä astu kauppiaan päälle.)


8. Missä haluaisit olla?

Alla jalavapuun.


9. Kuvaile elämää?

Rasvainen tiistai. Ei mikään vankileiri.


10. Kuvaile itseäsi?

Kuonamagneetti. Joutilas. Nero. Pohjaton säkki. Whlap-zap ninja.


11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?

Käpälämäkeen!

Onni löytää hetken lapsen

Poimintoja viimepäivien löydöistä:

• Käyttämätön julkisen liikenteen kertalippu, vaihto-oikeudella.
• Pullo punaviintä, avaamaton ja kaikki korkit ja kelmut koskemattomia. Eikä mitään 30 korunan Don Simonia.
• Valkoinen ruusu, juuri sopiva kuivatettavaksi.

Tee-se-itse -romantiikkaa katujen tarjoamana. Mutta kun käsi ojentautuu kohti pitsaa, on tärkeää, että myös pitsa ojentautuu kohti kättä.

Tartu hetkeen, niinhän ne sanoi?

Yes Sir, I Can Boogie

Hajotkaa seduloihinne, myö lähetään tänään Lucernaan. Kannat kattoon ja lahkeet lepattamaan, kasari- ja ysärirytmit puhaltaa pilvet pois synkimmältäkin taivaalta. Shiny happy people, en tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta.

Das Lucerna-Gefühl, jaaa-aa.

Soittolista päivittyy tuohon sivupalkkiin. Enjoy.

Mal gucken.

Myöhäiskevät on ehkä paras vuodenaika: kevätahdistusepätoivomasennuspelkotilat alkaa väistyä, silmät alkaa tottua taas kirkkaaseen valoon ja maailma alkaa näyttää taas ihan hyvältä paikalta. Jännitys ja toivonkipinät alkaa kuiskutella, kesä ja uudet seikkailut on edessäpäin. Oon ehkä vähän lapsi vielä, olo on samanlainen kun aina ala-asteella kesäloman lähestyessä.

Olin viime viikolla lokkeilemassa jonkun teekkarilaitoksen suomi-presentaatiossa, ja tapasin hurjan paljon enemmän lajitovereita kuin tiesin täällä olevankaan. Niitten kanssa oli ihan kiva ottaa vähän kuppia. Meillä oli myös hurjan hieno kahden miehen pändi, vierailevia tähtiä Euroopan-kiertueella.

Sisko tuli kylään lauantaina. Tähän mennessä ollaan lähinnä röhnötetty puistoissa ja syöty ihan liikaa makeaa. Maha alkaa protestoida. Säät suosii retkeilijää, hamekelit. Onneksi sisko tuntee Prahan, ettei tarvitse toimia turistioppaana joka viikko. Viikonloppuna suunniteltiin menevämme heittämään kannat kattoon Lucernaan, oon jo melkein täpinöissäni. Kasariglitteriä.

Tein eilen listaa, mitä Suomeen palattua on tapahtuva. Tässä poimintoja parhaimmista:

• osta ihan jumalaton säkki irtokarkkia
• tutustu naapureihin
• houkuttele joku mukaan Linnanmäelle
• löydä kesämies (joku kiva)
• näe YUP livenä

Lista saa vielä jatkoa, kesä on pitkä.

Varasin eilen myös lennon Suomeen. Hinaudun kotimaahan 10.6., aivan ehdoton päivä palata kotiin. Muista tyyli ja silleen, hoh.

edit/ Jaa niin, koulu on muuten virallisesti ohi. Enää tarvitsee yksi kämäinen kurssimerkintä noutaa liikunnan laitokselta, ja se on siinä sitten.

Tammela, toinen kotini.

Poden kaukokaipuuta, enkä mitään epämääräistä sellaista. Tällä kaipuulla on kohde, ja se on Tammela.

Tammelassa yhdistyy sinisten kaakeleiden, pumpattavan ilmapatjan ja kolmen L:n säännön muodostaman pyhän kolmiyhteyden suloinen harmonia. Tammelassa ei olla talvisin kasvissyöjiä, etenkään aamuyön tunteina, koska kasvimaat on jäässä. Pehmisti on kylmää ja kinuski kuumaa. Tammelassa hengaillaan, ja eilisen köynät poistaa doppeldusch. Tammelassa ollaan skarppina kytiksellä. Tammelassa Vesakin tajuu. Tammelassa kaikkien nimi alkaa J:llä, paitsi Kustaan. Kustaan nimi alkaa koolla, mutta eihän koolla ole väliä. Onko?

Tammelan suunnalta hän saapui, Nekalan sijaan olisi pitänyt neuvoa tie takaisin. Hankkijamies kiittää silti.


"Se sun kaveri, eikös se asukin Tammelassa?"

--

"I was looking for you yesterday..."

"Yes I heard"