Aina ei vaan suju

Koska kaikilta suunnitelmilta viikatoidaan varret, pakenin jälleen itärajalle. Ajattelin myydä omaisuuteni Siihtalan apsin takana, tervetuloa kaupoille. 24 kiloa laatutavaraa, eh.

Olen parhaillani pakomatkalla todellisuudelta Google Earthissa, Prahassa ja Krakovassa. Kävin myös Jyväskylässä, siellä oli talvi. Jyväsjärvelle pääsee luistelemaan, jee! Zoomailin myös vanhempieni kotitaloa ja löysinkin oikean risteyksen, mutta täällä nokian takana 3D-tutka ei ole ihan niin tarkka, että auton rekisterinumeroa pystyisi lukemaan. Njäh njäh, mikä isoveli muka?

Vattupuskassa

Pakenin keskisuomalaista elokuunalkuista rallituristihelvetillistä todellisuutta kotikonnuilleni Itä-Suomeen viikonlopuksi. Siellä oli myös siskoni, jonka kanssa tapaamisemme saavuttavat usein lähes uskonnollishenkisen hurmoksen. Ainakin mitä tulee kielilläpuhumiseen, muuten puitteet on aika peruspakanalliset. Tällä(kin) kertaa totesimme vanhempiemme pohjattoman jääkaapin mission impossibleksi, siitä ei saa muuta kuin ummetusta ja turpean wannabe-5kk-raskausmahan. Tämän johdosta mietin bussimatkalla sosiaalipsykologista koeasetelmaa, joka mittaisi asenteita raskaanaoleviin naishenkilöihin. Toistomittaukset voisi tehdä aina koti-kotivierailujen jälkeen ja nauttia maha pitkällä ihmisten hypoteettisesta palvelualttiudesta. Hähä.

Koska en ole vielä työllistynyt, eikä erityisen valoisalta näytä, seurasin alitajuista ja todennäköisesti geneettistä vaistoani ja astelin metsästäjä-keräilijä-esi-isieni eikä tarvitse mennä edes kovin kauas historiaan ajassa saati sukupuussa löytääkseen lähiomaisiani puskista, terveisiä äitille! jalanjälkiä pitkin lähimetsän reunaan vattupaikalleni. Luonto kiittää luonnonystävää ja päin vastoin: sato oli kohtalainen. Talvivarastoja minun ei tänä vuonna tarvitse kerätä, vain pienet jemmat omaan käyttöön tämän kuun ja syyskuun alun tarpeisiin. Mustikkametsällekin mieleni tekevi, tarkastamaan, josko viime syksynä bongatut satoisan näköiset mustikkamättäät olisivat tänä vuonna kantaneet hedelmää. Ja puolukoita sitten vielä myöhemmin.

Tämänhetkisten, jo lentolipullistenkin toisin sanoen suhteellisen varmojen suunnitelmien mukaan jätän Suomen 16. syyskuuta, hinaan itteni Suomen Turusta punaisella etanalla länsinaapuriin, josta halpa norjalainen ilmasukkula heittää miut Puolan Krakovaan seuraavana päivänä. Siellä vietän vajaan viikon lokkeillen kollegan kämpässä kyyryläisenä ja kestittävänä, mutta kuulemma ohjelmakin on jo suunnitteilla. Ainakin saan kuulemma ammattitaitoisesti opastetun kaupunkikierroksen, kollega työskentelee tällä hetkellä turistikuskina pitkin Krakovan rimpsoja ja kyyditsee paksuja länsituristeja hankkien tietotaitoa ja kokemusta miun ja miun kesämahan opastamista varten. Ihailtavaa omistautumista.

Jyväskylästä Krakovaan, pienellä kikkailulla n. 90€.