Matkaraportti

Pääsiäisretkestä selvisin hengissä, ja toipuminen sujui myös nopeasti. Tarvitsee kuitenkin varmaan vähän raportoida.

Olimme siis pienen erasmus-porukan kanssa kiertueella Moraviassa, eteläisellä Tsekinmaalla. Ensimmäinen etappi oli perjantaina Mikulov, pienenpieni kaupunki, jossa lähes jokainen rakennus on jossain historiansa vaiheessa poltettu maan tasalle kolmen päivän kokkoina. Siellä oli myös maailman, tai ainakin Euroopan suurin viinitynnyri, jonka kaupungissa rellestäneet ruotsalaiset joskus joi tyhjäksi.

Perjantain sää oli sateinen ja harmaa, ja kaupungista jäi hieman ankea ja tyhjä vaikutelma. Taivas alkoi kuitenkin sinertää mitä pidemmälle viininmaistelu Pernassa, pienessä viinikylässä Mikulovin kupeessa, pienellä viinitilalla eteni. Siinä vaiheessa, kun täydellinen pullaviini löytyi, valaisi aurinko mieleni ja puhdisti sieluni. Taivas maan päällä! Harmi vaan, että se mansikkainen unelma olisi maksanut 500kc/0,2l. Elämän eliksiiri on osattu hinnoitella tulosvastuullisen liikemiehen järjellä, pah. Poikkeusten viikonlopun kuningassnäksi oli voileipä tuplapekoni-triplasalamilla. Raa'assa pekonissa on asennetta.

Lauantaina, jolloin kaikki retkeläiset tuntuivat käyvän hieman hitaammalla, palasimme Mikuloviin pääsiäismarkkinoille ja pyhiinvaeltamaan "holy hillille", joka korkeuksiin kohotessaan sai lempinimen "evil hill". Feel the tuska, näky oli oikeasti paha, ja ajatus vaelluksesta painoi hartioilla kuin rautaristi. Mutta ostettiin kokonainen grillattu kana ja istuttiin syömään penkille paljain sormin, aika koditonta. Kana oli hyvää. Samoin spidermaaan-cappucino. Eikä evil hill'kään ollut niin tuskainen, miltä se näytti.

Brnossa opin laskemaan olusta hanasta tsekkiläiseen malliin totta puhuakseni olin luonnonlahjakkuus, voi varmaan lisätä CV:hen. Ja sunnuntaina otin osumaa paikallisväestöön kävelemällä päin setämiestä, semmonen äijähenkinen vatsa-vatsaa-vasten -törmäys. Suora fyysinen kontakti on joskus oiva tapa tutustua kulttuuriin - lähes yhtä hyvä kuin esimerkiksi käynti Villa Tugendhatissa, joka on Unescon maailmanperintökohteita. Oli se ihan mielenkiintoinen, mutta vähän ruma. Ennen kotiinlähtöä olin taas askeleen lähempänä taivasta jumalaisen jääkahvin ansiosta.

Siinä kai retki pääpiirteittäin. Ylösnousemus ja matka seitsemänteen taivaaseen pääsiäisteeman hengessä on käynnissä, viimeinen taivas on täynnä pullaa.

Päästäisiä

Eilinen selkäkipu ei ehkä sittenkään ollut munuaistulehdus. Järkeilin kuitenkin, että sitä kannattaa hoitaa juomalla paljon, että bakteerit huuhtoutuu pois munuaisaltaista. Toimii. Päiväunet ja c-vitamiinin yliannostus on myös ollu viime päivien harrasteita.

Sain tänään postista ilmoituksen, että on tullut jotain ylläreitä. Menin sitten tietysti ihan täpinöissäni lähipostiin tiedustelemaan, ja se elämäänsä väsynyt muija tiskin takana alkaa huutaa, että vasta kuuden jälkeen tarttis tulla. Olisi tehny mieli alkaa itkeä ja inistä, että haluun pakettini, mutta kokosin itteni ja häivyin, enkä ees pahasti haistatellu takaisin. Olisin tietysti voinut myös lukea se pienen printin etukäteen, "dnes od 18 do 19 hodin", mutta enpä ajatellut sen olevan mitään erityistä.

Lähden pariksi päiväksi retkelle Mikuloviin ja Brnoon, pääsiäishengessä. Tosin maanantaina, jolloin on ilmeisesti täällä perinteinen virpomapäivä, olen jo takaisin Prahassa valmiina ylösnousemukseen ja mihin vaan.

Paikallinen virpomaperinne on hieman suomalaisesta poikkeava, täällä nimittäin kylän miehet ja pojat kiertää talosta taloon pajuruoskineen, naiset pyllistää.

With paint, there are no limits.

Saksa-survivor tervehtii lukijakuntaansa. Kai olette vielä hollilla?

Loppuviikko germaniassa piti sisällään mummolassa monipuolisesti taidetta päivittäisellä frekvenssillä. Elän tällä hetkellä jonkinasteista patsaskautta, poislukien hevospatsaat, koska niitä on kaikkialla. Mutta muuten, mitä isompi, sitä parempi, etenkin jos pääsee kiipeilemään tai muuten lähmimään. Se patsaspuisto oli ihan paras, oltiin ihan lapsia. Kuvamateriaalia on, ilmaantuu ehkä tänne tai feisbuukkiin.

Euforiaa koin myös suklaamuseossa. Voi nam! Huumaava tuoksu toimi hypnoosinomaisesti, ja suklaata mieleni halajavi koko viikonlopun ajan. Mutta ei se matkoilla ollessa edes lihota tai mitään, eihän?

Ja Bonn, se oli tunnelmallinen pieni kaupunki. Ajoin koko viikonlopun pummilla, Bonniin asti ja takaisin. Vaikka silloin olin tosin periaatteessa kaverin lipulla. Prahassa tämän viikon aikana olen ottanut osumaa lippukyyliin jo ainakin kahdesti, ei täällä olisi käynyt samanmoinen flaksi.

Saksalaiset laatikoissaan on vähän pelottavia, hyvin itsetietoisia ja struktuurinrakastajia. Mutta oli hassua ymmärtää, mitä ympärillä puhuttiin. Joskin myös osin vähän epämukavaa, silloin yöllä rimpsalta palatessa.

Paluumatkalla söin pullaa ja haisin pahalta.

Ei muuta säädyllistä kerrottavaa tällä erää. Paitsi että eilen vietin iltaa toverin luona juomassa teetä ja piirtämässä Paintilla. Kyllä, juurikin sillä piirustusohjelmalla. Ihan loistavaa.

Peiton alta moi!

Noniiin. Ensin haluaisin kertoa, mitä juuri söin. Kehitin nimittäin semmosen mättösotkun tähteistä, ja oli hyvää.

• pastaa, vähän ylikeitettynä, ja keitinvettä pitää jättää sopivasti joukkoon
• pussikeittopussi sekaan, miulla oli Albertin parsakaali
• jotain juustoa, vaikka fetaa tai muuta valkeaa mureaa
• vähän kermaa ja mausteita ja pestoa ja oliiviöljyä

Ja sitten jos olisi vielä vaikka kanasuikaleita ja tuoreita paistettuja herkkusieniä, niin voi nam! Mutta oli hyvää ilmankin.

Olin eilen iltakaljalla miun uuden supermarket-tuttavuuden kanssa. Hauska tyyppi, kuulin muun muassa tarinan mormoniuskonnon syntyhistoriasta, jonka jälkeen tietysti kerroin meidän unohdetusta, mormonien kansoittamasta sukuhaarasta. Ja kaikenlaisia muita tarinoita, Mumindalenin reseptistä ja tv-lupamaksusedistä ja muista. Baarissa oli myös koiria, jotka vähän tappeli keskenään. Supermarket-ystävä ei kuulemma ole erityisen hyvä tappelemaan.

Silmä alkaa saada purppuransävyjen lisäksi kellertävää reunusta. Mutta elämä on ollu hauskempaa, voi ihan eri tavalla heittää pahaa silmää metron rullaportaissa vastasuuntaan menijöille. Ja olla inspiraationa kaikenlaisille tarinoille, joita ihmiset alkaa pienissä mielissään kehitellä.

Olen vielä vanhassa kämpässä, ja täällä on kylmä. Lämmitys ei pelitä, se on katkaistu varmaan varoituksena, että mahdollisimman pikaisesti häivyttäisiin. Eilen aamulla hiuksia pestessä loppui myös lämmin vesi, mutta huuhtelin shampoot urheasti pois. Hengessä vahvana heti aamun tunneista.

Huomenna Kölniin, mal stadtbummeln. Bis zum nächsten mal!

Tosielämämme kulissit

Heräsin uuteen päivään ja silmäni oli musta.

Kuuklettamalla no en jaksanu heti hinata itteäni mihinkään ensiapuun selvisi, että se paranee ihan keskenään, mikä tarkoittaa sitä, että saan määrittämättömän ajanjakson nautiskella nyrkkeilijähenkisestä "ei kuule mulle kannata tulla" -katu-uskottavuudesta. Jeah.

Tanssilattiat on vaaranpaikkoja.