torstai 29. toukokuuta 2008

Tämmöstä hömppää, jostain löysin. Vastata siis kuuluu valitsemansa soitinyhtyeen tahi orkesterin tuotosten nimekkeillä.



1. Sukupuolesi?


Tyttö jota rakastan.


2. Mikä on suurin unelmasi?

Amor Amor. Keitto-ruoka.


3. Mitä inhoat?

Luolamiehet. Incredible bullshitting man. Huonot uutiset.


4. Millainen fiilis sinulla nyt on?

Kiusauksien iltapäivä.


5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?

Maa alla horjuu. Tänään kotona. Päivä kerrallaan.


6. Mistä asioista pidät?


Herrasmiehet. Pohjoinen zen. Laiskanlinna. Yövieraat.


7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?

Väärinkäsityksiä merellä. (Älä astu kauppiaan päälle.)


8. Missä haluaisit olla?

Alla jalavapuun.


9. Kuvaile elämää?


Rasvainen tiistai. Ei mikään vankileiri.


10. Kuvaile itseäsi?

Kuonamagneetti. Joutilas. Nero. Pohjaton säkki. Whlap-zap ninja.


11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?

Käpälämäkeen!

torstai 22. toukokuuta 2008

Onni löytää hetken lapsen

Poimintoja viimepäivien löydöistä:
  • Käyttämätön julkisen liikenteen kertalippu, vaihto-oikeudella.
  • Pullo punaviintä, avaamaton ja kaikki korkit ja kelmut koskemattomia. Eikä mitään 30 korunan Don Simonia.
  • Valkoinen ruusu, juuri sopiva kuivatettavaksi.
Tee-se-itse -romantiikkaa katujen tarjoamana. Mutta kun käsi ojentautuu kohti pitsaa, on tärkeää, että myös pitsa ojentautuu kohti kättä.

Tartu hetkeen, niinhän ne sanoi?

perjantai 16. toukokuuta 2008

Yes Sir, I Can Boogie

Hajotkaa seduloihinne, myö lähetään tänään Lucernaan. Kannat kattoon ja lahkeet lepattamaan, kasari- ja ysärirytmit puhaltaa pilvet pois synkimmältäkin taivaalta. Shiny happy people, en tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta.

Das Lucerna-Gefühl, jaaa-aa.

Soittolista päivittyy tuohon sivupalkkiin. Enjoy.

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Mal gucken.

Myöhäiskevät on ehkä paras vuodenaika: kevätahdistusepätoivomasennuspelkotilat alkaa väistyä, silmät alkaa tottua taas kirkkaaseen valoon ja maailma alkaa näyttää taas ihan hyvältä paikalta. Jännitys ja toivonkipinät alkaa kuiskutella, kesä ja uudet seikkailut on edessäpäin. Oon ehkä vähän lapsi vielä, olo on samanlainen kun aina ala-asteella kesäloman lähestyessä.

Olin viime viikolla lokkeilemassa jonkun teekkarilaitoksen suomi-presentaatiossa, ja tapasin hurjan paljon enemmän lajitovereita kuin tiesin täällä olevankaan. Niitten kanssa oli ihan kiva ottaa vähän kuppia. Meillä oli myös hurjan hieno kahden miehen pändi, vierailevia tähtiä Euroopan-kiertueella.

Sisko tuli kylään lauantaina. Tähän mennessä ollaan lähinnä röhnötetty puistoissa ja syöty ihan liikaa makeaa. Maha alkaa protestoida. Säät suosii retkeilijää, hamekelit. Onneksi sisko tuntee Prahan, ettei tarvitse toimia turistioppaana joka viikko. Viikonloppuna suunniteltiin menevämme heittämään kannat kattoon Lucernaan, oon jo melkein täpinöissäni. Kasariglitteriä.

Tein eilen listaa, mitä Suomeen palattua on tapahtuva. Tässä poimintoja parhaimmista:

  • osta ihan jumalaton säkki irtokarkkia
  • tutustu naapureihin
  • houkuttele joku mukaan Linnanmäelle
  • löydä kesämies (joku kiva)
  • näe YUP livenä

Lista saa vielä jatkoa, kesä on pitkä.

Varasin eilen myös lennon Suomeen. Hinaudun kotimaahan 10.6., aivan ehdoton päivä palata kotiin. Muista tyyli ja silleen, hoh.

edit/ Jaa niin, koulu on muuten virallisesti ohi. Enää tarvitsee yksi kämäinen kurssimerkintä noutaa liikunnan laitokselta, ja se on siinä sitten.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Tammela, toinen kotini.

Poden kaukokaipuuta, enkä mitään epämääräistä sellaista. Tällä kaipuulla on kohde, ja se on Tammela.

Tammelassa yhdistyy sinisten kaakeleiden, pumpattavan ilmapatjan ja kolmen L:n säännön muodostaman pyhän kolmiyhteyden suloinen harmonia. Tammelassa ei olla talvisin kasvissyöjiä, etenkään aamuyön tunteina, koska kasvimaat on jäässä. Pehmisti on kylmää ja kinuski kuumaa. Tammelassa hengaillaan, ja eilisen köynät poistaa doppeldusch. Tammelassa ollaan skarppina kytiksellä. Tammelassa Vesakin tajuu. Tammelassa kaikkien nimi alkaa J:llä, paitsi Kustaan. Kustaan nimi alkaa koolla, mutta eihän koolla ole väliä. Onko?

Tammelan suunnalta hän saapui, Nekalan sijaan olisi pitänyt neuvoa tie takaisin. Hankkijamies kiittää silti.


"Se sun kaveri, eikös se asukin Tammelassa?"

--

"I was looking for you yesterday..."

"Yes I heard"