Naapurissa.

Wien on käyty. Keskityin lähinnä ulkoilmaelämään, mikä tarkoittaa vaeltelua päämäärättömästi ja hengailua puistoissa. Ja nukkumista viheralueilla, se oli jo aika koditonta. Mutta joskus vaan väsyttää vähän enemmän.

Olisin halunnut vuokrata kaupunkipyörän, mutta siihen olisi tarvittu luottokortti (!!!). Jätin oman visan (aikuispisteitä, meikkiksellä on ihan oma visa) kotiin, kun en sitä arvellut tarvitsevani. Wienissä olisi ollu kamalan kivanoloisia pyöräreittejä, ja turvallisen oloiset pyöräkaistat. Äitinkään ei olisi tarvinnu olla huolissaan miun hieman huolettomammasta pyöräilykulttuurin harjoittamisesta, mutta nyt piti tyytyä vain kävelemään.

Sunnuntaina seurailin tyyppejä, jotka maratoonasi. Ja sitten istuskelin Tonavan rantamilla ja kadehdin lapsia, jotka pääsi hyppimään jättitrampoliinille. Miekin oisin halunnu.

Itävaltalaisten saksa kuulostaa miun korvaan vähän aggressiiviselta ja kovalta. Grüss Gott... jumalan terve vaan teillekin.

Kaikessa pompöösiydessään Wien oli kieltämättä vaikuttava, mutta vähän yläluokkainen miun makuun. Kadut oli leveitä ja talot valkoisia - aika kliinistä. Jos haluaa kirkkonsa tai minkä tahansa temppelinsä rakentaa goottilaistyyliin, kyllä siinä miusta tarvitsee näkyä myös ajan patina ja mustumat. Ei valkoinen gootti-ikkuna näytä kovin uskottavalta. Ja kaipasin Prahan värejä hieman, pinkki rakennus istuu ihan hyvin turkoosin viereen.

Mutta ne puistot, ne oli kamalan kivoja. Ja kortteli 21.

Niin maan päällä kuin taivaissakin

Miun ultimate-taivaassa olisi korvapuusteja ja Jose Gonzales livenä. Ja se taivas on niin sininen, että melkein sattuu.

Wannabe.

Käytiin lauantaina retkellä Hradec Kralovessa. Se muistutti jollain tavalla Saloa.

Pikaruokatunnustuksia

Joskus tuolla menossa tulee nälkä, ja sen takia on tärkeä olla jotain evästä aina mukana. Jos ei pullaa taskussa, niin laukussa leipää ja piimää vaan. Tai vähintään banaania/manteleita/suklaata/myslikeksejä.

Joskus voi sattua vahinkoja. Niinku esimerkiksi jos syö purkkaa eikä ihan kamalan skarppina, koska se purkka voi helposti pudota suusta. Kävi miulle maanantaina metron rullaportaissa, vähän pihkaa koneistoon. Hups.

Tänään purskahti piimää jonkun farkkuliikkeen näyteikkunaan purkkia avatessa.

Ja todennäköisesti oon myös murustellu ihan kiitettävästi keksejä ja suklaata kulkuvälineisiin.

Mutta ei sitä ihminen nälkäisenä jaksa.

Puhun vain hiuksista.

Oon jo pitkään ihaillut tsekkiläisten nerokasta hiusmuotia: ne on päivittäny mm. takatukan 2000-luvulle ajelemalla pään muuten sentin siiliksi, mutta jättämällä takaraivolle rastamättään. Miusta se on jotenkin hyvin sympaattista. Tarvitsisin itsekin jonkinnäköistä hairkuttia, olisiko tässä ratkaisu? Toisaalta olen myös kuullut jo useammalta taholta, että näytin pari vuotta sitten huomattavasti viattomammalta - yritän uskotella itselleni, että se johtuu vaan silloisesta ylipitkästä etutukastani. Melkein houkuttaisi ajatus siitä taas, mutta todennäköisesti tyydyn kuitenkin vain saksimaan kaikista kuivimmat latvat pois. Hiukset on hyvää vauhtia kasvamassa pidemmäksi kuin mitä ne on koskaan ollu, tosin myös putoamisvauhti korreloi aika suoraan hiusten pituuteen. Tai sitten se vaan tuntuu siltä, että niitä lähtee enemmän, kun suortuvat on pidempiä.

Ostin jotain äärimmäisen tehokasta bio-hiustenhoitoainetta. Haisee ihan jalkavoiteelle, toivottavasti edes toimii.



"Etutukka alkaa siitä mihin takatukka loppuu."
- vanha pieksämäkeläinen kansanviisaus

Joka äänettä turistaa, sillä on muutakin salattavaa.

Sunnuntai on harmaa ja sateinen, ja olen vähän kipeä. Koko päivän olen viettänyt lähinnä sängyssä, juoden teetä, katselin yhden dokkarin, kuunnellut musiikkia ja nollaillut aivoja katselemalla jotain muinaisia huippumalli haussa -tuotantokausia tuubista. Haastavuutta vältellen täällä tänään.

Viime viikolla olin vähän kyyninen ja tympääntynyt hetkeen, ja kyseenalaistin samalla periaatteessa koko elämän aika perusteellisesti. Kaikki tiivistettynä kysymykseen "miksi vaivautua?". Toisaalta, miksi ei? Olisihan tämä muuten vähän liian tasainen kelkkamäki hautaan.

Olen tässä myös vähän hengaillu lähikaupan pojan kanssa viime aikoina, ja mietin tuossa, että koska se on kiva miulle, voisin itekin olla vähän kivempi. Mutta ei tässä nyt mitään vaikutusta yritetä tehdä, pois se miusta! Hoh. Muinainen valentinokin, joka oli jo menneen talven lumia, ilmoitti pari viikkoa sitten olevansa takaisin. Miulla tosin ei ole ollut tässä juurikaan aikaa eikä ihan hirveästi intressiäkään tavata sitä.

Pullajuhlat oli kanelisokeritaivas. Kuin paluu lapsuuteen, jolloin äiti leipoi pullaa aina joskus lauantaisin - keko lämpimiä ihanaisia odotti korissa liinan alla, eikä silloin laskettu. Torstaina aloiteltiin korvapuusteilla ja lopputaikinasta tuli freestyle-pullaa. Kotimatkapullan "one for the road" kaivoin taskusta jo yöratikkapysäkillä ja jaoin paikalle sattuneiden tovereiden kanssa. Pullaa kansalle joka pimeydessä vaeltaa.

Elämän jäljet

Otsassa on kuoppa, josta on vaarassa muodostua ryppy. Tarttis varmaan botoxia, saakohan sitä katukaupasta?

Huutakaamme pullaa!

Eilen ei elämä meinannut millään voittaa. Heräsin aamulla kahdeksalta parin snuutsailun jälkeen, tarkoittaa siis kuuden minuutin intervallilla klo 08:12. Kävin pikaisessa suihkussa, söin aamupalaa, ja tunsin itseni hurjan väsyneeksi. Päätin nukkua vielä tunnin, mikä tarkoitti vain yhden opettajan offisetuntien missaamista, mutta ehtiihän sen kurssimerkinnän hakea ensi viikollakin.

Heräsin uudestaan kymmeneltä, mutta en jaksanut avata silmiä. No, sen verran, että laitoin kellon herättämään uudestaan puolenpäivän aikaan. Tämä tarkoitti ensimmäisen luennon missaamista, mutta en ole ollut sieltä poissa juuri lainkaan. Maanantaisin yritän ylläpitää hyvän ihmisen imagoani niin, jokaisella meistä on pimeä puolemme...

Heräsin lopulta puoli yhdeltä, hinauduin ylös sängystä ja lähdin vaeltamaan johonkin koulun suuntaan. Koska olin ajoissa, menin harrastamaan ostarihengailua, ja jossain pääkopan sisällä alkoi kaikua ajatus, että shoppailusta saattaisi saada enemmän energiaa ja paremman mielen kuin koulusta. Niin ne jotkut väittää, kai. Menin kuitenkin luennolle. Ja sen jälkeen ostin ehkä yhden t-paidan ja semmosta pientä.

Illan hengasin naapurissa, kun oma netti ei ihan täysillä pelittänyt. Ja koska maanantai on kaikesta huolimatta ihan hyvä päivä, lähdettiin rimpsalle. Tans-tans-tanssimaan, jeah. Ja sitten oli taas semmonen matalaotsainen mulkero, joka ei oikein ymmärtänyt mitä tarkoittaa, jos tyttö ei tanssilattialla kiinnitä mitään huomiota lähestymisyrityksiin, ei ota minkääntasoista katsekontaktia, vaan lähinnä pakenee hienovaraisin muuvssein. Eikä se oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, jos tyttö sanoo sille, että "fuck off!" ja tehostaa sanomaa torjuvaeleisellä fyysisellä kontaktilla. Kaikkee sitä. Jotkut ei vaan oo ihan niitä nokkelimpia-pokkelimpia. Muuten oli kyllä hauska ilta.

Torstaina on pulla- ja viinijuhlat. Taivas maan päällä!