Huomasin joku aika sitten, että representaatio Prahan kartasta on päässäni väärinpäin, mikä selittää ajoittaiset orientaatio-ongelmani. Nyt yritän toisinaan kävellessäni pitkin poikin tietoisesti kuvitella itseni kartalle, oikein päin, että se kartta kääntyisi vastaamaan painettua paperiversiota. Helpottaisi elämää, ainakin vähän.
maanantai 19. marraskuuta 2007
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Kotihousuvaltakunnasta hyvää iltaa!
Koska kameran pattereista loppui puhti kesken, esittelen nyt vaan oman huoneeni. Kommenttien kera tottakai.
Huonehan on täysin kalustettu, mikä on helpotus kaltaiselleni pätkäasujalle, mutta toisaalta vähän kammotus, koska sisustukselliset valinnat on monelta osin kaukana miun omasta viihtyisyysestetiikasta. Kohta kohdalta:
1) Ensihämmentäjä on vaaleanpunainen satiinipäiväpeite kukkakirjailulla. Aika rinsessaa, yritän vähän piilotella sitä omalla ruskealla viltilläni. Ainakin niin, ettei kukkakummajaiset paljastu, tuolle röyhötyshelmalle en voi mitään. Onhan se kai omalla tavallaan ihan viehättävä, mutta ei olisi miun valinta.
2) Seinällä olevat kuvahyväkkäät, kolme yhteensä. Miulle ne edustaa lähinnä täytemateriaalia, koska jotain on seinille ollut pakko laittaa. Mitäänsanomattomia, juurikin siksi etten ole niitä itse valinnut ja ripustanut, ja kaiken lisäksi ne luo vähän epäkotoisaa harmoniaa atmosfääriin. Sopii kylläkin satiinipäiväpeitetyyliin, itse tykkään vähän levottomammasta ja tietyllä tapaa suuripiirteisemmästä kädenjäljestä. Siperrystä, njääh. Tämän vuoksi eilen maalailtiin toverin kanssa glögin voimalla häiriintyneitä otuksia, jotka ehkä pääsevät kiipeilemään seinille.
3) Pankkikonttori-säle-liukuverhot. Mistä noita edes saa?!
Mutta viihdyn kuitenkin oikein hyvin, ja plussalista siitä:
- Leeeeeveä sänky. Nukkuminen muussakin kuin I-asennossa on virkistävää vaihtelua, ja kylkeä voin kääntää pelkäämättä putoavani heti lattialle. Ja kotiintullessa sängylle heittäytyminen on ehkä yksi erittäin tärkeä niistä paljonpuhutuista elämän pienistä nautinnoista. Ja voi pötkötellä vaikka kulmasta kulmaan, me likes.
- Tila. Oma tila.
- Kasvi, tykkään sen violettiin vivahtavansävyisistä lehdistä. Sopii miun mattoon ja tyynynpäällisiin.
- Langaton verkko, jossa oon lokkeillu. Ihan niin porvariksi en kuitenkaan ala, että netistä maksaisin, hah. Office on ikkunalla.
- Ikkuna on myös kiva, joskin ehkä vähän vetoisa.
- Sängynaluslaatikosta löysin pari isoa tyynyä ja omankädenoikeudella otin ne lattiatyynykäyttöön. Jyväskylässä oon tottunut elämään aika paljon lattiatasossa ja jatkukoon se perinne täälläkin, vaikka sängyssä nyt onkin jalat.
Nyt soi Kings of Convenience - Misread ja on hyvä olla.
Huonehan on täysin kalustettu, mikä on helpotus kaltaiselleni pätkäasujalle, mutta toisaalta vähän kammotus, koska sisustukselliset valinnat on monelta osin kaukana miun omasta viihtyisyysestetiikasta. Kohta kohdalta:
1) Ensihämmentäjä on vaaleanpunainen satiinipäiväpeite kukkakirjailulla. Aika rinsessaa, yritän vähän piilotella sitä omalla ruskealla viltilläni. Ainakin niin, ettei kukkakummajaiset paljastu, tuolle röyhötyshelmalle en voi mitään. Onhan se kai omalla tavallaan ihan viehättävä, mutta ei olisi miun valinta.
2) Seinällä olevat kuvahyväkkäät, kolme yhteensä. Miulle ne edustaa lähinnä täytemateriaalia, koska jotain on seinille ollut pakko laittaa. Mitäänsanomattomia, juurikin siksi etten ole niitä itse valinnut ja ripustanut, ja kaiken lisäksi ne luo vähän epäkotoisaa harmoniaa atmosfääriin. Sopii kylläkin satiinipäiväpeitetyyliin, itse tykkään vähän levottomammasta ja tietyllä tapaa suuripiirteisemmästä kädenjäljestä. Siperrystä, njääh. Tämän vuoksi eilen maalailtiin toverin kanssa glögin voimalla häiriintyneitä otuksia, jotka ehkä pääsevät kiipeilemään seinille.
3) Pankkikonttori-säle-liukuverhot. Mistä noita edes saa?!
Mutta viihdyn kuitenkin oikein hyvin, ja plussalista siitä:
- Leeeeeveä sänky. Nukkuminen muussakin kuin I-asennossa on virkistävää vaihtelua, ja kylkeä voin kääntää pelkäämättä putoavani heti lattialle. Ja kotiintullessa sängylle heittäytyminen on ehkä yksi erittäin tärkeä niistä paljonpuhutuista elämän pienistä nautinnoista. Ja voi pötkötellä vaikka kulmasta kulmaan, me likes.
- Tila. Oma tila.
- Kasvi, tykkään sen violettiin vivahtavansävyisistä lehdistä. Sopii miun mattoon ja tyynynpäällisiin.
- Langaton verkko, jossa oon lokkeillu. Ihan niin porvariksi en kuitenkaan ala, että netistä maksaisin, hah. Office on ikkunalla.
- Ikkuna on myös kiva, joskin ehkä vähän vetoisa.
- Sängynaluslaatikosta löysin pari isoa tyynyä ja omankädenoikeudella otin ne lattiatyynykäyttöön. Jyväskylässä oon tottunut elämään aika paljon lattiatasossa ja jatkukoon se perinne täälläkin, vaikka sängyssä nyt onkin jalat.
Nyt soi Kings of Convenience - Misread ja on hyvä olla.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Tosielämämme pääjalkaiset
Kiinnostuin eräänä päivänä ihmisen anatomiasta, kun näin laatikkomallisen mummon, jonka jalat oli hämmentävän kaukana toisistaan. En oikein tiedä, miten se toimii. Itselleni en osaa tuollaista lantionleveyttä, jossa on potentiaalia aikuisten lasten synnyttämiseen, oikein edes kuvitella.
Kuvamateriaalia täältä norsunluutornista saa yleisö toivomuksestaan kenties viikonlopun aikana. Kauheasti on pitäny koko viikon ajan tulla tänne kirjaamaan kaikenlaisia havaintoja, mutta ku on muka niin kiirettä ja sitten ne ehtii jo kadota mielestä.
Kohta rimpsalle.
Kuvamateriaalia täältä norsunluutornista saa yleisö toivomuksestaan kenties viikonlopun aikana. Kauheasti on pitäny koko viikon ajan tulla tänne kirjaamaan kaikenlaisia havaintoja, mutta ku on muka niin kiirettä ja sitten ne ehtii jo kadota mielestä.Kohta rimpsalle.
maanantai 12. marraskuuta 2007
Porvariston hillitty charmi
Vienosti hän vilkuttaa residenssistään tervehdykseksi.
Muutin lauantaina, mikä oli vähän harmi, koska olisin halunnut mennä antifa-mielenosoitukseen, mutta en ennättänyt. Erinäiset alter egotkaan ei auta, jos on vain yksi ruumis. Mutta siis, muuan tsekkiläinen poliittinen ryhmittymä "Young National Democrats" halusi marssia 10.11. Prahan juutalaiskorttelin Josefovin läpi protestoidakseen Tsekinmaan osallistumista Irakin sotaan. Kyseinen ryhmittymä tunnetaan kuitenkin tuttavallisemmin uusnatsikollektiivina, 10.11. on Kristalliyön muistopäivä ja Irakin sota nyt ilmeisesti on vaan yleispäteväksi kuviteltu tekosyy mille tahansa aktivistitoiminnalle. Laskekaa siitä yksi yhteen ja arvatkaa, tuliko lupa marssille. Demokraattisten periaatteiden näkökulmasta katsottuna vähän kinkkinen kysymys, mutta silti ehdottoman oikea. Lukekaa lisää.
Mutta muuton jälkeen, kun istuimme muuttoassistenttina toimineen toverin kanssa iltapalalla kulman takana sijaitsevassa italialaisessa Tonino Lamborghini pastacafféssa nauttimassa vuohenjuusto-rucola -piadinoista, saimme samalla porvarishenkisesti seurata jonkinlaista mielenosoituksen jälkimaininkia ikkunasta. Lämpimästä, sisätiloista, kera hyvän ruoan. Huppupäiset, huivilla kasvonsa peittäneet etulinjalaiset hyökkivät ensin katua ylös, sitten katua alas, kun poliisi tuli savupommeineen. Leipää ja sirkushuveja!
Sunnuntaina aamutuimaan tein hyljemäisen täyskierähdyksen leveän sänkyni toiselle laidalle huomatakseni ulkona satelevan lunta. Pötköttelin siinä hetken onnellisena, kunnes päätin lähteä IKEAan, tuohon helvetinkoloon, josta naapurikansamme on hyvinkin ylpeä. Tuulessa ja siinä vaiheessa ruumista horisontaalisesti piiskaavassa vesisateessa saavutin sini-keltaisen paratiisin, josta tällä kertaa mukaan tarttui matto, ja listan ulkopuolelta pari tyynynpäällistä ja kyntteleitä. Myös pullantuoksuinen sellainen, mmmh... Terapialeipurointi on edelleen haavetasolla, ei täälläkään ole uunia.
Kirjoitan piakkoin lisää porvariselämän onnesta ja erinäisistä nyansseista muun muassa siitä, että täällä haisee ihan porvarilta, ei lainkaan kodilta, nyt en enää jaksa. Sanonpa vaan vielä sen, että onni on koulu kävelymatkan päässä. Joskin heti tänään olin autuaasti puoli tuntia myöhässä, hoh. Mutta kyllä sen nopsakkaasti kävelee, ei vaan voi enää syyttää aamuruuhkaa myöhästymisestä.
Muutin lauantaina, mikä oli vähän harmi, koska olisin halunnut mennä antifa-mielenosoitukseen, mutta en ennättänyt. Erinäiset alter egotkaan ei auta, jos on vain yksi ruumis. Mutta siis, muuan tsekkiläinen poliittinen ryhmittymä "Young National Democrats" halusi marssia 10.11. Prahan juutalaiskorttelin Josefovin läpi protestoidakseen Tsekinmaan osallistumista Irakin sotaan. Kyseinen ryhmittymä tunnetaan kuitenkin tuttavallisemmin uusnatsikollektiivina, 10.11. on Kristalliyön muistopäivä ja Irakin sota nyt ilmeisesti on vaan yleispäteväksi kuviteltu tekosyy mille tahansa aktivistitoiminnalle. Laskekaa siitä yksi yhteen ja arvatkaa, tuliko lupa marssille. Demokraattisten periaatteiden näkökulmasta katsottuna vähän kinkkinen kysymys, mutta silti ehdottoman oikea. Lukekaa lisää.
Mutta muuton jälkeen, kun istuimme muuttoassistenttina toimineen toverin kanssa iltapalalla kulman takana sijaitsevassa italialaisessa Tonino Lamborghini pastacafféssa nauttimassa vuohenjuusto-rucola -piadinoista, saimme samalla porvarishenkisesti seurata jonkinlaista mielenosoituksen jälkimaininkia ikkunasta. Lämpimästä, sisätiloista, kera hyvän ruoan. Huppupäiset, huivilla kasvonsa peittäneet etulinjalaiset hyökkivät ensin katua ylös, sitten katua alas, kun poliisi tuli savupommeineen. Leipää ja sirkushuveja!
Sunnuntaina aamutuimaan tein hyljemäisen täyskierähdyksen leveän sänkyni toiselle laidalle huomatakseni ulkona satelevan lunta. Pötköttelin siinä hetken onnellisena, kunnes päätin lähteä IKEAan, tuohon helvetinkoloon, josta naapurikansamme on hyvinkin ylpeä. Tuulessa ja siinä vaiheessa ruumista horisontaalisesti piiskaavassa vesisateessa saavutin sini-keltaisen paratiisin, josta tällä kertaa mukaan tarttui matto, ja listan ulkopuolelta pari tyynynpäällistä ja kyntteleitä. Myös pullantuoksuinen sellainen, mmmh... Terapialeipurointi on edelleen haavetasolla, ei täälläkään ole uunia.
Kirjoitan piakkoin lisää porvariselämän onnesta ja erinäisistä nyansseista muun muassa siitä, että täällä haisee ihan porvarilta, ei lainkaan kodilta, nyt en enää jaksa. Sanonpa vaan vielä sen, että onni on koulu kävelymatkan päässä. Joskin heti tänään olin autuaasti puoli tuntia myöhässä, hoh. Mutta kyllä sen nopsakkaasti kävelee, ei vaan voi enää syyttää aamuruuhkaa myöhästymisestä.
perjantai 9. marraskuuta 2007
keskiviikko 7. marraskuuta 2007
Gasthaus Seppo&Kemppinen etsii uusia toimitiloja
Soitin juuri tärkeän puhelun, nyt vähän jänskättää. Olen illalla kielikurssin jälkeen menossa katsomaan potentiaalista uutta kotia, ja jos käy flaksi, niin muutan ennen kuin viikko vaihtuu seuraavaksi.
Ainakin ilmoituksen perusteella fasiliteetit pitäisi olla kunnossa, ja sijainti olisi uskomaton: Nove Mesto, Praha 2. Hinta on ehkä vähän suolainen, mutta pari-kolme kuukautta pystyisin tuossa kyllä asumaan ongelmitta. Ja jossainhan voi aina säästää - esimerkiksi maksamalla lentoliput jouluksi kotiin Visalla. Terkkuja vaan äitille ja iskälle, hyvin on taloudelliset opit porautuneet lapsenne kallonpohjaan, hoh!
Ainakin ilmoituksen perusteella fasiliteetit pitäisi olla kunnossa, ja sijainti olisi uskomaton: Nove Mesto, Praha 2. Hinta on ehkä vähän suolainen, mutta pari-kolme kuukautta pystyisin tuossa kyllä asumaan ongelmitta. Ja jossainhan voi aina säästää - esimerkiksi maksamalla lentoliput jouluksi kotiin Visalla. Terkkuja vaan äitille ja iskälle, hyvin on taloudelliset opit porautuneet lapsenne kallonpohjaan, hoh!
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Marraskuun ensimmäinen sunnuntai oli sävyltään harmaa
Pari päivää on taas ollut semmonen olo, että nielussa kasvaa jotain ylimääräistä sammalta. Ei elämän kevät näitä kulkutauteja...
Tänään otin kakskakkosen ratikan, ajelin läpi kaupungin ja hyppäsin pois Ujezdilla. Päädyin spontaanille kävelyretkelle Petrinin kukkulalle ja Smichovin kaupunginosaan. Reitilläni, joka noudatti kultaista sääntöä "Sinne Minne Jalat Vie", kävelin muun muassa lukemattomien erotiikkaliikkeiden ja -baarien sekä jonkinsortin huumeluolan ohi. Tai siltä se ainakin näytti, kun vauhdista vilkaisin avoimesta ikkunasta sisään. Onko nuo Smichovin muutamat korttelit siis Prahan se pahamaineinen kaupunginosa, kuin muinainen Rantakylä?
Kommunismin uhrien muistomerkki.
Sydän kuin kivi, kivi kuin sydän.
Colours of Prague. Zborovska, Smichov.
Sitten kuljeskelin Palackehon Mostin yli ja siitä hieman Vysehradia kohti, ja löysin pari lupaavan näköistä kuppilaa (jotka ei harmikseni ollu vielä auki, sunnuntaisin kaffeloidaan vasta neljän tai viiden jälkeen). Cafeterapie Na Hrobcilla oli kuitenkin auki, siellä istuin teellä ja kirjoitin erään tärkeän kirjeen.
Vielä haluaisin pohtia erästä hieman henkilökohtaisempaa ilmiötä. Hikoilen välillä aamuöisin, enkä tiedä miksi. Näenkö painajaisia? Onko nämä kuumia aaltoja tervetuloa keski-ikä... ? Onko meidän huoneessa vaan kerrassaan niin kuuma? Kerran luin Helsingin Sanomien Torsti Tietää -palstalta, että ihminen hikoilee lihoessaan ja palelee laihtuessaan. Lihonko siis aina öisin?
Tänään otin kakskakkosen ratikan, ajelin läpi kaupungin ja hyppäsin pois Ujezdilla. Päädyin spontaanille kävelyretkelle Petrinin kukkulalle ja Smichovin kaupunginosaan. Reitilläni, joka noudatti kultaista sääntöä "Sinne Minne Jalat Vie", kävelin muun muassa lukemattomien erotiikkaliikkeiden ja -baarien sekä jonkinsortin huumeluolan ohi. Tai siltä se ainakin näytti, kun vauhdista vilkaisin avoimesta ikkunasta sisään. Onko nuo Smichovin muutamat korttelit siis Prahan se pahamaineinen kaupunginosa, kuin muinainen Rantakylä?
Kommunismin uhrien muistomerkki.
Sydän kuin kivi, kivi kuin sydän.
Colours of Prague. Zborovska, Smichov.Sitten kuljeskelin Palackehon Mostin yli ja siitä hieman Vysehradia kohti, ja löysin pari lupaavan näköistä kuppilaa (jotka ei harmikseni ollu vielä auki, sunnuntaisin kaffeloidaan vasta neljän tai viiden jälkeen). Cafeterapie Na Hrobcilla oli kuitenkin auki, siellä istuin teellä ja kirjoitin erään tärkeän kirjeen.
Vielä haluaisin pohtia erästä hieman henkilökohtaisempaa ilmiötä. Hikoilen välillä aamuöisin, enkä tiedä miksi. Näenkö painajaisia? Onko nämä kuumia aaltoja tervetuloa keski-ikä... ? Onko meidän huoneessa vaan kerrassaan niin kuuma? Kerran luin Helsingin Sanomien Torsti Tietää -palstalta, että ihminen hikoilee lihoessaan ja palelee laihtuessaan. Lihonko siis aina öisin?
torstai 1. marraskuuta 2007
Hyvä kakku.
Oi onnea! Aamu oli vähän kankea, mutta nyt kylven jonkinlaisessa onnellisessa sumussa. Ilman mitään erityisen erityistä syytä, päivä on vaan ollut mielelleni ja aikeilleni suopea. Pidettiin muun muassa kamalan onnistunut Suomi-esitelmä ja miulla oli hauskaa sitä pitäessä, ja sen jälkeen mentiin syömään erääseen hyvin viehättävään kellariravintolaan. Hyvin onnistunut randomvalinta, edullinen päivän menu ja rentouttava atmosfääri. Sekä mahdollisuus pieneen viattomaan silmäpeliin, hoh!
Marraskuu alkoi myös pehmeällä ja aurinkoisella säällä. Ja miulla on uudet, hullun mukavat setähousut. Villakankaiset, siis lämpimät. Ja illalla oon menossa kattomaan Värttinää, tuota Riäkkylän lahjaa maailmalle. Jos saadaan liput ovelta - jos ei niin sitten pittää vaan kattoa, minne jalat vie.
Maanantaina piti mennä kattomaan Apocalypticaa, mutta se hyväkäs oli myyny loppuun. Pläh. Unkarilainen toveri kuitenkin yrittää vielä kaikkensa saadakseen meille liput.
Ja tykkään taas hiuksistani. En vain siedä, vaan tykkään. Se on paljon se.
Marraskuu alkoi myös pehmeällä ja aurinkoisella säällä. Ja miulla on uudet, hullun mukavat setähousut. Villakankaiset, siis lämpimät. Ja illalla oon menossa kattomaan Värttinää, tuota Riäkkylän lahjaa maailmalle. Jos saadaan liput ovelta - jos ei niin sitten pittää vaan kattoa, minne jalat vie.
Maanantaina piti mennä kattomaan Apocalypticaa, mutta se hyväkäs oli myyny loppuun. Pläh. Unkarilainen toveri kuitenkin yrittää vielä kaikkensa saadakseen meille liput.
Ja tykkään taas hiuksistani. En vain siedä, vaan tykkään. Se on paljon se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)