Kotona. Postilaatikossa oli puhelinlasku, pari nimpparionnittelukorttia ja Kaarlen yliopiston infopaketti. Tsekinmaalle palaan todennäköisesti 23. syyskuuta, jolloin alkaa orientaatioviikko erasmus-folkille. En tosin tiedä, mitä kautta: kutsu Krakovaan on voimassa ja vahva, mutta se taas vaatisi säätämistä lentojen kanssa. Kattoo nyt.
Koin absurdeja hetkiä lauantai-iltana. Helsinfårs-Vandalta otin bussin Tampereelle, välipysäkkinä ystäväni uusi yksiö (hyvät huudit, hyvät maisemat, toim.huom.) Nukuin hieman pois zombimaista olemustani, toverit lähtivät ostoksille. Unimaailmaan kuulin ovipuhelimen soiton, mutta en tajunnut aikaa enkä paikkaa, enkä tiennyt, millä kielellä minun olisi tullut luurin kanssa kommunikoida. Sain kuin sainkin kammettua itseni pystyyn, hoipertelemaan puhelimelle ja juuri ja juuri kähistyä universaalin "Hå?". Luurissa oli onneksi ystäväni, joka vain halusi testata uutta teknologiaa. Olin ihan pihalla.
Kuuntelen Aneta Langerováa ja muistelen mennyttä kuukautta. Anita on miun uusi ihastus. Syvenee varmaan rakkaudeksi, kunhan oikeasti ymmärrän, mitä hän laulaa.Ihan varmasti jotain todella kaunista.
Nyt tarttis löytää jostain töitä pariksi kuukaudeksi. Blogi ehkä vaikenee hetkeksi, ehkä ei.
tiistai 31. heinäkuuta 2007
torstai 26. heinäkuuta 2007
Hullulla on halvat huvit
Ratikkasurffaus on uusi harrastuksein. Oon linjan 17 kruunaamaton kuningatar, miun balanssi on uskomaton. Seka fyysinen etta henkinen, pahan silman heittaminen saattaa auttaa nujertamaan kovankin vastuksen. Linjan 18 masterointi on viela kesken, alamaen neulansilmamutka oli tana aamuna seppoa vahvempi.
Kaupungissakin voi harrastaa kaikenlaista.
Kaupungissakin voi harrastaa kaikenlaista.
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Kesainen yo on pimea yo. Ja marka.
Viikonloppu oli kostea, ja sen paatteksi eilisiltana miut paatettiin nostaa tiskialtaaseen. Vesisota. Tappio oli karvas, mutta taistelutta en luovuttanut, ja sen kylla huomaa. Jalka on mustelmilla ja kosto elaa. Verijaljet meidan kaytavassa ei kuitenkaan ole lahtoisin miusta, vaan tsekkilainen toverimme koki traagisia hetkia tiskatessaan lasia
Lauantaiyona koin myos ensikohtaamisen Prahan poliisin kanssa: istuttiin ihan rauhassa majapaikkamme rappusilla puhumassa psykologiaa ja katsomassa ukonilmaa ja uskomatonta luonnon valoshowta, kun joku random-haiska tulee ulos kavereineen, heittaa vaatteet pois boksereita lukuunottamatta ja alkaa tanssia ja laulaa parkkipaikalla. Semmosta keskiverto-idols-tasoa, mutta ei selvastikaan tehnyt vaikutusta ihan kaikkiin, koska joku soitti virkavallan paikalle. Koska olimme siina vaiheessa taas ainoat ulkona, olimme myos paaepailtyja. Tilanne ratkesi kuitenkin onnekkaasti, bilekamppa vaiennettiin ja taas oli rauha maassa.
Lauantaina olen taas Suomessa. Aika taalla on kulunut kamalan nopeasti.
Lauantaiyona koin myos ensikohtaamisen Prahan poliisin kanssa: istuttiin ihan rauhassa majapaikkamme rappusilla puhumassa psykologiaa ja katsomassa ukonilmaa ja uskomatonta luonnon valoshowta, kun joku random-haiska tulee ulos kavereineen, heittaa vaatteet pois boksereita lukuunottamatta ja alkaa tanssia ja laulaa parkkipaikalla. Semmosta keskiverto-idols-tasoa, mutta ei selvastikaan tehnyt vaikutusta ihan kaikkiin, koska joku soitti virkavallan paikalle. Koska olimme siina vaiheessa taas ainoat ulkona, olimme myos paaepailtyja. Tilanne ratkesi kuitenkin onnekkaasti, bilekamppa vaiennettiin ja taas oli rauha maassa.
Lauantaina olen taas Suomessa. Aika taalla on kulunut kamalan nopeasti.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Eksistentialismin hikinen tuoksu
Taalla on ollut viikonlopusta lahtien hyvin helteista, nyt taivas todennakoisesti piakkoin repeaa ja valuttaa alas kaiken, minka aurinko on viime paivina haihduttanut taivaan tuuliin.
Helle sai minut mietiskelemaan olemisen syvinta totuutta eilen ja aiheutti tajunnan pysayttavan hetken. Aamulla ratikassa nain jonkun tyypin lukevan lehtea, paasivun otsikkona jotakuinkin "Kuinka elaa helteisessa kaupungissa?" ja jattifontilla asteet 37. Celsiusmaara on siis sama kuin ihmiskehossa, senhan tietaa kaikki vahankin biologiaa lukeneet tai kuumetautia sairastaneet. Periaatteessa on siis yhta ymparoivan ilman kanssa, ainakin lampotilan osalta. Ja jos on vahankin identiteettiongelmainen tai muuten hukassa, saattaa kadota kokonaan ymparistoon, hajota molekyyleiksi ja leijailla pilven lailla. Osmosoitua, diffusoitua, whatever. Silta olo helteella usein tuntuukin, ei oikein suju, hajottaa, slow motion, eika paa silti ihan pysy mukana. Joutuu kokoamaan itteaan, eli niita eksyneita molekyyleja ja atomeja, vahan valia. Keskittyminen on hukassa kun aivot kiehuu.
Esitin teorian kurssitoverille, han naureskeli ja oli sita mielta, etta miulla vetaa ihan taytta mustiin. Hah. Miusta se on lahes taydellinen teoria.
Havainto myos tosielamasta: paikalliset valkovenalaiset ovat vahan vahemman valkoisia kuin kotorimpsan valkovenakot. Taalla niissa on enemman sita venalaista. Kiipesimma kollegan kera myos vuorelle sunnuntaina aamuyosta katsomaan Prahaa by night, ja olihan se hieno. Joskin vahan vahemman valaistu kuin olisin kuvitellut. Havisin myos pullollisen viinia vedonlyonnissa: olimme ilman kelloa, ja valaistuksesta paatellen olisin arvannut kellon olevan kolme, kollega veikkasi neljaa. Suomalaiset valaistusolosuhteet hamasivat miun sisaista kelloa tunnilla. Olin kylla oikeassa, mutta vaarassa paikassa. Aina ei kay flaksi.
Helteella on hieman epamukavaa matkustaa raitiovaunulla, siella on kuuma. Ja haisee. Eika koskaan voi olla varma, haiseeko itse vai tuleeko hien vieno tuoksahdus vierustoverin kainalosta.
Helle sai minut mietiskelemaan olemisen syvinta totuutta eilen ja aiheutti tajunnan pysayttavan hetken. Aamulla ratikassa nain jonkun tyypin lukevan lehtea, paasivun otsikkona jotakuinkin "Kuinka elaa helteisessa kaupungissa?" ja jattifontilla asteet 37. Celsiusmaara on siis sama kuin ihmiskehossa, senhan tietaa kaikki vahankin biologiaa lukeneet tai kuumetautia sairastaneet. Periaatteessa on siis yhta ymparoivan ilman kanssa, ainakin lampotilan osalta. Ja jos on vahankin identiteettiongelmainen tai muuten hukassa, saattaa kadota kokonaan ymparistoon, hajota molekyyleiksi ja leijailla pilven lailla. Osmosoitua, diffusoitua, whatever. Silta olo helteella usein tuntuukin, ei oikein suju, hajottaa, slow motion, eika paa silti ihan pysy mukana. Joutuu kokoamaan itteaan, eli niita eksyneita molekyyleja ja atomeja, vahan valia. Keskittyminen on hukassa kun aivot kiehuu.
Esitin teorian kurssitoverille, han naureskeli ja oli sita mielta, etta miulla vetaa ihan taytta mustiin. Hah. Miusta se on lahes taydellinen teoria.
Havainto myos tosielamasta: paikalliset valkovenalaiset ovat vahan vahemman valkoisia kuin kotorimpsan valkovenakot. Taalla niissa on enemman sita venalaista. Kiipesimma kollegan kera myos vuorelle sunnuntaina aamuyosta katsomaan Prahaa by night, ja olihan se hieno. Joskin vahan vahemman valaistu kuin olisin kuvitellut. Havisin myos pullollisen viinia vedonlyonnissa: olimme ilman kelloa, ja valaistuksesta paatellen olisin arvannut kellon olevan kolme, kollega veikkasi neljaa. Suomalaiset valaistusolosuhteet hamasivat miun sisaista kelloa tunnilla. Olin kylla oikeassa, mutta vaarassa paikassa. Aina ei kay flaksi.
Helteella on hieman epamukavaa matkustaa raitiovaunulla, siella on kuuma. Ja haisee. Eika koskaan voi olla varma, haiseeko itse vai tuleeko hien vieno tuoksahdus vierustoverin kainalosta.
perjantai 13. heinäkuuta 2007
Rokrok, ihmiset!
Joensuu tayttyy ihmisista tana viikonloppuna, kiitos Ilosaarirokin. Kemppisen kanssa meidan piti menna Suloilemaan, mutta koska elama heitti minut Tsekinmaalle, murtui kaunis suunnitelma yhteisesta tulevaisuudestamme. Mutta lahetaanko Kokkolaan rokkifestareille perjantaina 3.8.? On kaukana, mutta hinta-laatusuhde hivelee Seponkin kukkaroa. Onko aija sillon jo Oulussa? Kuka lahtee meikkiksen mukaan??? Kokkola, jeah!
Olen talla hetkella vahan rikki. Henki huutaa apuva, opiskelu, kaikensortin riekkuminen ja uutuudet verottaa luonnollisesti vahan ja sen huomaa. Viime yona nukuin ehka pisimmat younet taalla ollessa, n. 8 ja puolikas tuntia. Eniten ehka ahistaa itseilmaisun taso, joka on valunut johonkin tosi syvalle. Ahistaa on tosin vaara ilmaisu, oon itekin yllattyny siita, miten hyvin tuun toimeen naitten tyypien kanssa ja jopa tykkaan niista. En ole koskaan pitany itteani erityisen hypersosiaalisena persoonana ja etukateen vahan pelkasinkin, etta tuskastun toisten taskuissa asumiseen. Tahan asti on sujunut hyvin.
Meidan majapaikka, koti, naytti todellisen luonteensa alkuviikosta: ei lamminta vetta maanantaista torstaihin, siina karaistuu luonne ja sielu. Yleisesti ottaenhan hygienia on todistetusti yliarvostettua vai mita Kemppine?, mutta seurassa liikkuessa pitaa yrittaa pitaa jotain tasoa. Pesin siis hiuksetkin.
Ostin eilen uudet kengat, 299kc. Ja ihanat, joskin sisaanajo vaatii ehka rakon jos toisenkin. Niin aina, vasemman kantapaan kautta.
Olen talla hetkella vahan rikki. Henki huutaa apuva, opiskelu, kaikensortin riekkuminen ja uutuudet verottaa luonnollisesti vahan ja sen huomaa. Viime yona nukuin ehka pisimmat younet taalla ollessa, n. 8 ja puolikas tuntia. Eniten ehka ahistaa itseilmaisun taso, joka on valunut johonkin tosi syvalle. Ahistaa on tosin vaara ilmaisu, oon itekin yllattyny siita, miten hyvin tuun toimeen naitten tyypien kanssa ja jopa tykkaan niista. En ole koskaan pitany itteani erityisen hypersosiaalisena persoonana ja etukateen vahan pelkasinkin, etta tuskastun toisten taskuissa asumiseen. Tahan asti on sujunut hyvin.
Meidan majapaikka, koti, naytti todellisen luonteensa alkuviikosta: ei lamminta vetta maanantaista torstaihin, siina karaistuu luonne ja sielu. Yleisesti ottaenhan hygienia on todistetusti yliarvostettua vai mita Kemppine?, mutta seurassa liikkuessa pitaa yrittaa pitaa jotain tasoa. Pesin siis hiuksetkin.
Ostin eilen uudet kengat, 299kc. Ja ihanat, joskin sisaanajo vaatii ehka rakon jos toisenkin. Niin aina, vasemman kantapaan kautta.
tiistai 10. heinäkuuta 2007
Santa's little helper
Naytan kuulemma tontulta. Mie en ihan osaa paattaa, onko se kohteliaisuus, vaikka kylla se kuulemma oli.
Kaytiin eilen kiertamassa the Bodies -nayttely. Ihan paras, vaikkakin aika hyytava. I see dead people...
Kaytiin eilen kiertamassa the Bodies -nayttely. Ihan paras, vaikkakin aika hyytava. I see dead people...
maanantai 9. heinäkuuta 2007
Que hora es? Es Kutna Hora!
Toisen kouluviikon ensimmainen paiva takana. Back to school -shokki alkaa olla ohi, mutta aikaiset aamut ei silti viela aivan helli niin henkista kuin fyysistakaan olemusta. Tanaan erityisesti oli hyvin hankalaa kampeutua pystyyn, sangyssa on jotain kummaa vetovoimaa, vaikkei se ihan maailman mukavin ja levein (X-asentoon ei ole laania) olekaan. Silti paras, mita miulla taalla on.
Olen tutustunut kollegaan Puolasta. Ollaan ensi vuonna varmaan joillain samoilla kursseilla, ja kylla se pitaa paikkansa, etta useimmilla psykologian opiskelijoilla viiraa vahan itellaankin. Vaikea lapsuus tai mama issues, jumiutuminen oraali/anaali/fallis/jne-vaiheeseen tai joku selvittamaton kehitystehtava tai jotain muita henkilokohtaisia ongelmia, mutta kuitenkin: tosielaman fakta no.38.
Viikonloppuna kaytiin Zleby/Kutna Hora/Sedlec -tourilla, oli oikein kiva nahda vahan tsekin maaseutua ja pienempia kaupunkeja. Praha on melko korkea ja pompoosi, panoramana maisemaa nakee vain, jos itsekin kiipeaa korkealle. Paivan hyvana tyona pelastimme linnun, joka pokertyi lennettyaan ikkunaan. Kannoin sen nenaliinassa puistoon selviamaan. Lauantai-iltana, lahes suoraan retkelta tultua lahdettiin spontaanisti rimpsalle kera tovereiden, hieman tutustumaan Prahan yoelamaan. Prahalaiset suorastaan rakastaa koiriaan, yksi oli paassyt mukaan klubillekin (jonka nimea en nyt muista, mutta se oli kylla mesta paikka.) Yoratikkaa odottaessa puhuin melkein sujuvaa espanjaa, ainakin tarpeeksi sujuvaa hamatakseni jotain tyyppia pysakilla. Que paso, que paso!
Sunnuntaina heraamisen jalkeen iltapaivalla rullasimme pitkin kaupunkia, kiivettiin mm. linnalle ja syotiin jaateloa. Miun jutut oli vahan levottomia, mutta onneksi en ole kuitenkaan ihan yksin niitten kanssa.
Tanaan aamulla ratikkaliikenne tarjosi uusia kokemuksia, Kaarlen sillan 650-vuotissynttarit tarjosi odottamatonta jannitysta kiertoteiden muodossa.
Olen tutustunut kollegaan Puolasta. Ollaan ensi vuonna varmaan joillain samoilla kursseilla, ja kylla se pitaa paikkansa, etta useimmilla psykologian opiskelijoilla viiraa vahan itellaankin. Vaikea lapsuus tai mama issues, jumiutuminen oraali/anaali/fallis/jne-vaiheeseen tai joku selvittamaton kehitystehtava tai jotain muita henkilokohtaisia ongelmia, mutta kuitenkin: tosielaman fakta no.38.
Viikonloppuna kaytiin Zleby/Kutna Hora/Sedlec -tourilla, oli oikein kiva nahda vahan tsekin maaseutua ja pienempia kaupunkeja. Praha on melko korkea ja pompoosi, panoramana maisemaa nakee vain, jos itsekin kiipeaa korkealle. Paivan hyvana tyona pelastimme linnun, joka pokertyi lennettyaan ikkunaan. Kannoin sen nenaliinassa puistoon selviamaan. Lauantai-iltana, lahes suoraan retkelta tultua lahdettiin spontaanisti rimpsalle kera tovereiden, hieman tutustumaan Prahan yoelamaan. Prahalaiset suorastaan rakastaa koiriaan, yksi oli paassyt mukaan klubillekin (jonka nimea en nyt muista, mutta se oli kylla mesta paikka.) Yoratikkaa odottaessa puhuin melkein sujuvaa espanjaa, ainakin tarpeeksi sujuvaa hamatakseni jotain tyyppia pysakilla. Que paso, que paso!
Sunnuntaina heraamisen jalkeen iltapaivalla rullasimme pitkin kaupunkia, kiivettiin mm. linnalle ja syotiin jaateloa. Miun jutut oli vahan levottomia, mutta onneksi en ole kuitenkaan ihan yksin niitten kanssa.
Tanaan aamulla ratikkaliikenne tarjosi uusia kokemuksia, Kaarlen sillan 650-vuotissynttarit tarjosi odottamatonta jannitysta kiertoteiden muodossa.
torstai 5. heinäkuuta 2007
Kulttuurivientia
Eilisiltana tein hyvan tyon ja levitin suomalaisen kulttuurin ilosanomaa soittamalla Don Johnson Big Bandin nerokasta tuotantoa kahdelle paikalliselle haiskalle asuntolassa, joiden kanssa istuin iltaa kaytavassa. Toinen heista tosin oli tullut Slovakiasta toihin Prahaan, ja on taalta rahaa ansaittuaan suuntaamassa edelleen kohti lantea, ja hanelle jotkut DJBB-biisit oli vahan liian 'ambient'. Tosin myos puheen tuottaminen oli hanelle aika ajoin hieman tyolasta, alykkyystaso oli kuulemma laskenut ruohikonsauhuttelun myota. Baaad trip. Kemppinen, vielako teidan iskalla on viljelmat lintulaudan alla? Mutta uusia paikallisia ystavia siis, Mr. Messenger ja Mr. Librarian.
Iltapaivalla tsekinmaan maantiedeluennon (jonka piti vanha rouva, jonka englannin aksentti muistuttaa hyvin paljon Noriko-show-kielta ja on saa minut hilpealle mielelle) jalkeen, lahdimme joukolla vaeltelemaan kohti keskustaa. Juuri sellaista rentouttavaa paamaaratonta haahuilua, mita toivoinkin. Opetin myos huolestuneelle toveri Oliverille (z Anglie) , etta jos ei ole paamaaraa, ei voi myoskaan olla eksynyt. Kavimme myos hyvan keskustelun jeesuksesta. Seppo Kemppisen kaveri selvasti, albinismia en ole viela tohtinut tuoda esille.
Oon myos hyvaa vauhtia parantamassa oluenjuontitaitojani. Eihan se hyvaa ole, eli tsekinmaan olutvarainnot on kuitenkin ihan turvassa viela, mutta yksi olut, jedno pivo, menee kylla. Paikallisessa 20 kc, eli jotain reilu 60 senttia. Keskustan kapakit on vahan kalliimpia.
Iltapaivalla tsekinmaan maantiedeluennon (jonka piti vanha rouva, jonka englannin aksentti muistuttaa hyvin paljon Noriko-show-kielta ja on saa minut hilpealle mielelle) jalkeen, lahdimme joukolla vaeltelemaan kohti keskustaa. Juuri sellaista rentouttavaa paamaaratonta haahuilua, mita toivoinkin. Opetin myos huolestuneelle toveri Oliverille (z Anglie) , etta jos ei ole paamaaraa, ei voi myoskaan olla eksynyt. Kavimme myos hyvan keskustelun jeesuksesta. Seppo Kemppisen kaveri selvasti, albinismia en ole viela tohtinut tuoda esille.
Oon myos hyvaa vauhtia parantamassa oluenjuontitaitojani. Eihan se hyvaa ole, eli tsekinmaan olutvarainnot on kuitenkin ihan turvassa viela, mutta yksi olut, jedno pivo, menee kylla. Paikallisessa 20 kc, eli jotain reilu 60 senttia. Keskustan kapakit on vahan kalliimpia.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2007
Muistisaannoista
Alan vahitellen hahmottaa Prahaa, ainakin helppoja reitteja. Tahan mennessa tosin olemme lahinna kulkeneet koulun ja majapaikkamme Vetrnikin valia {ratikka 18, ei vaihtoja} kaikensortin ohjelma ja alkujutut on vieneet aika paljon aikaa ja voimia. Jonain iltapaivana ajattelin lahtea tarkemmin tutustumaan keskustan alueeseen kavellen, ehka yksin. Kolme paivaa melko tiivista yhdessaoloa on miulle melkein jo liikaa. Sosiaalisuus on yliarvostettua.
Miulla on fiksaatio tehda muistisaantoja junalipun vaunun ja paikan numeroista. Jyvaskylasta Helsinkiin tullessa oli helppoa, ensimmainen patka meni luvuilla 53 ja 8 {5 plus 3 on kahdeksan} ja 6 ja 17 {7 miinus 1 on 6}. Tein eilen automaattisesti muistisaannon huoneeni numerosta, 3 plus 3 on 6. 336. Pelottavaa.
Uuden kielen oppiminen on vahan vasyttavaa, etenkin kun paassa ei ole juurikaan mitaan vanhaa, mihin uutta edes jollain logiikalla yhdistaa. Meidan ryhmassa on pari puolalaista, joiden oma kieli auttaa jo huomattavasti tsekin oppimisessa, se masentaa etenkin yhta saksalaista. Mie tuun toimeen, oon ehka tottunu opiskelemaan kielia jo jossain maarin. Suomalaisena on vahan pakko.
Yhden muistisaannon sentaan keksin muistuttamaan verbien paatteista me- ja te-muodoissa, ne kun on me ja te. Jee.
Miulla on fiksaatio tehda muistisaantoja junalipun vaunun ja paikan numeroista. Jyvaskylasta Helsinkiin tullessa oli helppoa, ensimmainen patka meni luvuilla 53 ja 8 {5 plus 3 on kahdeksan} ja 6 ja 17 {7 miinus 1 on 6}. Tein eilen automaattisesti muistisaannon huoneeni numerosta, 3 plus 3 on 6. 336. Pelottavaa.
Uuden kielen oppiminen on vahan vasyttavaa, etenkin kun paassa ei ole juurikaan mitaan vanhaa, mihin uutta edes jollain logiikalla yhdistaa. Meidan ryhmassa on pari puolalaista, joiden oma kieli auttaa jo huomattavasti tsekin oppimisessa, se masentaa etenkin yhta saksalaista. Mie tuun toimeen, oon ehka tottunu opiskelemaan kielia jo jossain maarin. Suomalaisena on vahan pakko.
Yhden muistisaannon sentaan keksin muistuttamaan verbien paatteista me- ja te-muodoissa, ne kun on me ja te. Jee.
tiistai 3. heinäkuuta 2007
Sanoin paivaa, han sanoi 'dobry den'...
Kirjoitan tata jossain hamarassa nettikaffelassa.
Ensimmainen ja toinen paiva on opiskelun osalta selatetty. Osaan jo melkein sujuvasti esitella itseni, ja tervehtia iloisella 'ahoj cesky' huudahduksella, joka ei sinansa tarkoita mitaan, mutta pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Samoin kuin likaisten hiusten hohtama autenttinen mina. Matkatavarat eivat osanneet samaan koneeseen miun kanssa ja tuli paivan myohassa. Sinansa olisin mielellani saanut ne heti ensimmaisena iltana mukaani kentalta, mutta eihan ilmaisessa majapaikkaan kuljetuksessakaan mitaan vikaa ole.
Ensimmaiset paivat vieraassa maassa on aina vahan jannittavia. Ruoka ensinnakin, kiireessa ostellessa tarttuu lahinna tunnistettaviin elintarvikkeisiin, erityista aikaa tai halua ei ole viela ollut eksperimentointiin. Eika juuri ruokahaluakaan, ilma on melko kuuma. Tanaan kavimme tosin aivan alykkaassa tsekkilaisessa keittiossa, jossa saa itse valita annoksensa buffet-tyyppisesti. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka toistekin.
Eilisiltana tapasin lyhyesti toveri Pekan seurueineen ja sain mm. nahda Pekan ikuistettuna valokuviin, mika on harvinaista. Mutta kylla se nakojaan tarttuu kuitenkin pikseleihin. Selvisin myos neljan minuutin turvin tarkastusmaksulta: lippukyylat pysaytti minut Muzeumin asemalla klo 20.31, jolloin olin onnellinen siita, etta olin onnistunut asettumaan juuri hyvaan valiin tram- ja metroyhteyksineni, silla 24h-lippuni leimasin sunnuntai-iltana lentokentalta lahdettaessa klo 20.35. Lipuntarkastaja katsoo kelloaan ja pudistelee vahan myhaillen paataan. Hilppaisen siita hymyillen pois: joskus kay jopa flaksi. Jostain luin, etta harvemmin lipuukyylat taalla edes tekee toitaan, mutta miun kohdalle ne tietty sattui heti ensimmaisena paivana. Loppureissun ajaksi lippuhuoletkin on historiaa, tanaan pitkallisen paikasta toiseen juoksun jalkeen saimme kuin saimmekin paikallista valuuttaa (korunoita, ei oravannahkoja) vastaan vaihdettua opiskelijahintaiset kuukausikortit. 250 kc, mika tekee euroissa opaut 8. Ei yhtaan hullu hinta.
Ehka nyt jatkan seikkailua. Huomenna lissaa. Moi.
Ensimmainen ja toinen paiva on opiskelun osalta selatetty. Osaan jo melkein sujuvasti esitella itseni, ja tervehtia iloisella 'ahoj cesky' huudahduksella, joka ei sinansa tarkoita mitaan, mutta pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Samoin kuin likaisten hiusten hohtama autenttinen mina. Matkatavarat eivat osanneet samaan koneeseen miun kanssa ja tuli paivan myohassa. Sinansa olisin mielellani saanut ne heti ensimmaisena iltana mukaani kentalta, mutta eihan ilmaisessa majapaikkaan kuljetuksessakaan mitaan vikaa ole.
Ensimmaiset paivat vieraassa maassa on aina vahan jannittavia. Ruoka ensinnakin, kiireessa ostellessa tarttuu lahinna tunnistettaviin elintarvikkeisiin, erityista aikaa tai halua ei ole viela ollut eksperimentointiin. Eika juuri ruokahaluakaan, ilma on melko kuuma. Tanaan kavimme tosin aivan alykkaassa tsekkilaisessa keittiossa, jossa saa itse valita annoksensa buffet-tyyppisesti. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka toistekin.
Eilisiltana tapasin lyhyesti toveri Pekan seurueineen ja sain mm. nahda Pekan ikuistettuna valokuviin, mika on harvinaista. Mutta kylla se nakojaan tarttuu kuitenkin pikseleihin. Selvisin myos neljan minuutin turvin tarkastusmaksulta: lippukyylat pysaytti minut Muzeumin asemalla klo 20.31, jolloin olin onnellinen siita, etta olin onnistunut asettumaan juuri hyvaan valiin tram- ja metroyhteyksineni, silla 24h-lippuni leimasin sunnuntai-iltana lentokentalta lahdettaessa klo 20.35. Lipuntarkastaja katsoo kelloaan ja pudistelee vahan myhaillen paataan. Hilppaisen siita hymyillen pois: joskus kay jopa flaksi. Jostain luin, etta harvemmin lipuukyylat taalla edes tekee toitaan, mutta miun kohdalle ne tietty sattui heti ensimmaisena paivana. Loppureissun ajaksi lippuhuoletkin on historiaa, tanaan pitkallisen paikasta toiseen juoksun jalkeen saimme kuin saimmekin paikallista valuuttaa (korunoita, ei oravannahkoja) vastaan vaihdettua opiskelijahintaiset kuukausikortit. 250 kc, mika tekee euroissa opaut 8. Ei yhtaan hullu hinta.
Ehka nyt jatkan seikkailua. Huomenna lissaa. Moi.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
Have a pleasant journey.
Hyvät matkustajat, tämä on viimeinen kuulutus lennolle AY 717 Prahaan. Pyydämme viimeisiäkin jurpoja saapumaan lähtöportille.
Se on miun lento. Se lähtee huomenna, määränpäänään tuo kultainen kaupunki Keski-Euroopan sydämessä. Se kaupunki, jossa vietän ensin helteisen heinäkuun, sitten syyskuun lopulta koko ensi lukuvuoden. Tämän blogin tarkoituksena on ensisijaisesti kaikenlaisten kuulumisten raportointi elämästä Prahassa, mutta funktio purkautumiskanavana niinä hetkinä, joina todella moukaroi eikä kielilläpuhumisen taito riitä ymmärrettävään kommunikointiin kanssaihmisten seurassa, ei ole myöskään vähättelemisen arvoinen.
Seuraavan kerran kun kirjoitan tänne, olen jo todennäköisesti aivan muualla, ellen onnistu sössimään esimerkiksi junien kanssa. Onneksi en tällä kertaa starttaa Joensuun asemalta, joskin siellä olen jo oppinut äärimmäiseen varovaisuuteen. En lupaa, että asiaa olisi juurikaan enempää. Suu käy tyhjää, kuten yleensäkin.
Kaikki toverit tietysti kommentoi tai itkee ja kommentoi.
Tuntemattomatkin lukijat saavat avata suunsa, jos siltä tuntuu. Yritän olla ystävällinen, enkä kovin pelottava.
Se on miun lento. Se lähtee huomenna, määränpäänään tuo kultainen kaupunki Keski-Euroopan sydämessä. Se kaupunki, jossa vietän ensin helteisen heinäkuun, sitten syyskuun lopulta koko ensi lukuvuoden. Tämän blogin tarkoituksena on ensisijaisesti kaikenlaisten kuulumisten raportointi elämästä Prahassa, mutta funktio purkautumiskanavana niinä hetkinä, joina todella moukaroi eikä kielilläpuhumisen taito riitä ymmärrettävään kommunikointiin kanssaihmisten seurassa, ei ole myöskään vähättelemisen arvoinen.
Seuraavan kerran kun kirjoitan tänne, olen jo todennäköisesti aivan muualla, ellen onnistu sössimään esimerkiksi junien kanssa. Onneksi en tällä kertaa starttaa Joensuun asemalta, joskin siellä olen jo oppinut äärimmäiseen varovaisuuteen. En lupaa, että asiaa olisi juurikaan enempää. Suu käy tyhjää, kuten yleensäkin.
Kaikki toverit tietysti kommentoi tai itkee ja kommentoi.
Tuntemattomatkin lukijat saavat avata suunsa, jos siltä tuntuu. Yritän olla ystävällinen, enkä kovin pelottava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)