Angst angst ja shoppailuterapiaa

Viime viikko ei ollut erityisen mieltäylentävä. Yritin keskittyä lähinnä generoimaan akateemista puppua, ja sainkin yhtä vaille kaikki esseeyritelmät valmiiksi ja arviointiin. Mutta eipä ollut mieli siitä kovin iloinen, semmoinen pieni, määrittelemätön ahdistus kuiskaili. Vihasin kämppiksiä, kaikki ihmiset tuntui jo poistuneen Prahasta, olo oli vetämätön, sisällä ahdisti mutta ulkona ei jaksanu viettää aikaa kovinkaan pitkissä jaksoissa, aina oli vastatuuli eikä ollut edes oikein ruokahalua: lauantai oli kummallinen, tein ihan hurjan hyvää savulohi-herkkusieni-vihreäpapu-kermapastaa, mutta sitäkin vetelin yhtä innokkaasti ääntä kohti kuin k-marketin tarjousmaksalaatikkoa mikä oli kyllä kamalan hyvää, palatakseni muistelemaan erästäkin uudenvuoden jälkeistä päivää Tampereella. Eli sama olisi ollut vetää jotain burgeria tai Tescon einesmättöä.

Viime tiistaina kävin kattomassa Bio Okossa 'Du levande':n ihan vaan testatakseni kuullunymmärrystä. Tulkitsin kohtuuhyvin jopa päihtynyttä ruotsalaismuijaa, eikä elokuva muutenkaan hullumpi ollu, eli hyvä keikka. Matkalla otin vähän osumaa paikallisheimoon, tai oikeastaan toisinpäin: olin tuossa Muzeumilla odottamassa metroani, päässä soi Röllin "Elefantti-Antti ja Siili Suhonen" en kuitenkaan kai laulanut ääneen, ja koska en ollut edes herraseurassa, tuli joku random-nuori-pukumies puhuttelemaan. En ihan ymmärtäny, ja sanoin sille, etten puhu kovinkaan paljon tsekkiä. Herra vaihtoi englantiin, toivotti hyvät päivänjatkot. Olin hieman pihalla koko tilanteesta, mutta toivotin kuitenkin takaisin. Kysyi vielä, mistä olen, ja sitten loi semmosen päästä-varpaisiin-silmäyksen ja lisäsi: "Good body". Jos olisin syöny sillä hetkellä purkkaa, niin se olisi varmasti tippunu kengälle leuan loksahtaessa auki enkä olisi ehkä noukkinu sitä takaisin suuhun. Kiitin, häivyin metroon. Hämmennyin, kun en ollu edes pukeutunu mihinkään haalistuneen neonpinkkiin painihaalariin, jolloin kommentti olisi ehkä ollu ihan paikallaan vittuiluna. Mutta, hyvä ruho mikä hyvä ruho, hoh.

Shoppailu-uutisia: kuten aina meillä opiskelijoilla näin loppukuusta, miullakin raha poltteli taskuissa ja lompakkokin oli revetä liitoksistaan, siispä lähdin kellon lyödessä puoltapäivää tuohon kulmille kattelemaan, josko jotain löytyisi. Farkut oli tavoitteena, mutta alennusrekkejä parissa vaatetusliikkeessä tonkiessani jossain aivokuoren pintaa syvemmällä koputteli pari mielenhäiriöistä älynväläystä:


"Mitä jos ostaisikin farkkuhaalarit?"


"Tai reisitaskuhousut..."


En ostanu. Joku raja sentään. Farkkujakaan en löytänyt ihan semmoisia oikeita, jotka olisivat istuneet sekä vyötäröltä, pyllystä, ja olleet lahkeista hyvät - en vieläkään kamalasti innostu ihan niistä pilleimmistä malleista, vaikka alennusmyynneistä niitä saisi nyt hyvinkin edullisesti. Joku raja sentään. Sen sijaan yhtä farkkuparia sovittaessani huomasin, että teinimerkki Fishbone on miun alaruholle melkein kuin luotu. Fishbone! Hoh, mutta en silti ostanu, hinta ei ihan miellyttänyt, eikä ihan värikään. Tässä mitään hätäfarkkuja olla etsimässä.

Mukaan sen sijaan halusi lähteä yksi luonnonvalkea reisimittainen villatakki, yksi pari farkkushortseja miulle on kasvanu joku kumma mieltymys kityshortseja kohtaan sekä yksi vihreä t-paita, jossa on semmoinen helma, että se saa ihmisen kuin ihmisen näyttämään vähän raskaammalta kuin onkaan. Mutta ei kuitenkaan yli 5kk, ja sitä paitsi ajattelin, että olisi joskus ehkä ihan hyvä käyttää jotain värillisiäkin vaatteita. Kaikki ostokset oli TAAS prosentti-ihokkaita, vähintään 50. Yhteensä rahaa paloi 275+399+199 paikallista oravannahkaa, eli 33 ja suikale eurooppalaista. Nyt tarttis vielä löytää uudet tennaritossukat jostain, kengurukengät alkaa vedellä viimeisiään.

Tämä viikko on alkanut jo olla huomattavasti parempi.

Minä olen myyrä

Kävinpä eilen harrastamassa taidetta. Oli isoja ja värikkäitä kuvia, vähän häiriintyineitä, mutta tykkäsin. Olin maleksimassa kohti kaffela "V sedmem nebi":ä, josta on muodostunu miun suosikkipaikka, ja sattumalta osuin Masarykovo Nabrezilla seisovan näyttelyaula Vystavni Sin Manesin ovelle, tavasin ilmoitusta ja päätin mennä sisään, koska oli vielä aikaa ennen toverin tapaamista. Koko roskasta maksoin 30 korunaa, kannatti.

Ehkä alan itsekin joskus harrastamaan tuommoisia 200x150 kokoisia projekteja. Ja hankin huoneen keskelle ison multakasan, ja pystytän siihen kipsilumiukkoja.

Suosikkejani:

Vítězství tmy

Hastramánci I.


Kabinet I.


Letní čtverylka I.



Hnízdo I.

Joku noista tauluista näyttäisi kieltämättä kivalta tuossa sängynpäädyssä.

Taiteilija on näissä Slovakian puolella syntynyt Xenia Hoffmeisterova, nykyisin elää ja yrittää Prahassa, Mala Stranalla.

Nips-naps

Mp3-plaayerini otti äsken osumaa Prahan katukiveykseen. Toimii edelleen kuin unelma, mitä nyt näyttöön rusahti horisontaalinen halkeama. Mutta onni onnettomuudessa, nyt se on samaa sarjaa kuin kännykkäkin. Muista yhtenäinen tyyli, hoho.

Siivoojaa ehkä vähän moukaroi - se on oottanu tuossa keittiössä jo hetken jos toisenkin miun kämppisten heräämistä. Onnekseni itse menin eilen ajoissa nukkumaan ja heräsinkin vielä suht ajoissa, ja sain suoritettua hiustenpesuoperaationkin ennen kuin siivouspalvelu pönkesi sisään, siinä yhdentoista paikkeilla. Annoin tilaa ja lähdin kauppaan.

Tällä viikolla miun lakanoissa ei oo mitään viestejä, ne on vaan hyvin siniset. Melkein jo tykästyin viime viikon lakanoihin, jotka sanoi, että:

"I'm looking for a loving friend
Who will not let our friendship end"

Fiilislakanat, jeah.

Nyt se siivooja lähti.

Kansallisuus: eurooppalainen

Kirjoitin tuossa männäviikolla hätäisehkösti pari liuskallista muutamia hieman ympäripyöreitä ajatuksia eurooppalaisesta identiteetistä, tänään valmistauduin pienimuotoiseen lynkkaukseen sen tiimoilta. Luotin siihen, että tuossa keskustelussa pystyn tarkentamaan ajatuksiani juuri sen verran, että sedät tajuaa että onhan siellä joku pointtikin, ja että pari pistettä rapsahtaa rekisteriin.

Hämmennyin. Sedät olikin kamalan tyytyväisiä meikkiksen esseeseen sellaisenaan hah, se edes mikään essee ollu!, kuulemma looginen rakentelu ja kaikkea. Vähän selitin jotain ylevää identiteetin muodostumisesta ja miten se on aina hyvin henkilökohtaista ja miten eurooppalaisuus harvoin on identiteetin perusta, koska primaarisosialisaatio kuitenkin tapahtuu hyvin pienellä lokaalivyöhykkeellä, ja miten miun mielestä eurooppalaisuus ja suomalaisuus yhdistyy miun omassa identiteetissä. Ja sitten kysyin, että onko niillä muita kysymyksiä, eikä niillä ollu. Kysyin sitten ite vielä, että uskooko ne, että tulee joskus olemaan United States of Europe. Sain poliitikkovastauksen. Itse oon vähän sitä mieltä, että isot sedät tahtoo vaatia vähän liian paljon ja vähän liian nopeasti, sellasia juttuja joihin pitäisi varata vähän enemmän aikaa. Eli eipä varmaan ihan pian, jos koskaan.

Pankki-Banken, min bästa vän!

Kävin eilen pankissa, sain ilmaista rahaa. Varmaan kuvittelivat saavansa sieluni vaihtarina, mutta ähhähäähhää, sehän nyt on jo menny aikoja sitten. Prööt.

Eilen myös kävin tekemässä tsekin kielen testin. Oli mennessä ihan hyvät tutinat , jotka todennäköisemmin kuitenkin johtui ihan liiasta kahvinjuonnista kuin innostuneesta jännittyneisyydestä. Kofeiinitärinät ja lievää levottomuutta, testi nyt kai kuitenkin meni kohtuullisesti läpi. Kynä pysyi kädessä, ja kai käsialastakin sai nippisnappis selvää. Opettaja kysyi, aionko jatkaa keväällä kurssia, enpä oikein osannut vastata. Joku pieni häveliäisyydenpuuska suodatti epätoivon ja kiukkutuskansekaisista ajatuksista vain jotain laimeaa epäselvää muminaa, jonka olisi pitänyt ilmaista se, että sekä opetuksen että oppimisympäristön taso oli kurssin hintaan nähden aivan järkyttävässä epäsuhdassa lähestulkoon koko syksyn ajan. Pitäkööt tunkkinsa, keksin kevääksi jotain muuta tekemistä.

Onkohan se kahvikulttuurin täydellinen pyhäinhäväistys, jos juo muutaman tunnin ikkunalaudalla mokkaantunutta pikakahvia uudelleen mikrossa lämmitettynä?

Spidermään, spidermääään!

Hei kuule Suomi, olipa ihan kiva joulu. Sentään edes semiluminen, mutta ei siitä sen enempää. Oli kiva nähdä kaikkia niitä, joita näin, ja oli kiva maata sohvalla itsestääntäyttyvän jääkaapin välittömässä läheisyydessä. Nyt joulupönötys alkaa jo laskea, mutta pienimuotoisempi matfest jatkuu: Tescolta sai maustamatonta jogurttia naurettavaan hintaan, 5,90kc/400g. Ja mitähän se tekee eurooppalaisessa monikansallisessa, emmietiiä. Ehkä 0,60€/kg. Jos on vielä tänään voimassa, pitää ehkä käydä pari purkkia jemmaan, koska nyt on toinenkin suu ruokittavana - toveri Kemppinen saapui eilen iltahämärissä.

Viikonloppu oli eläimellinen: lauantaina käytiin seinäkiipeilemässä spidermäään, spidermääään! enkä ollu edes ihan huono, jopa ihan kohtalainen kiipijä, vaikka viimeisimmästä kokeilusta on aikaa vuuuosia. Ja opin varmistamaan, eikä kukaan kuollut. Eikä edes vahingoittunut, paitsi omat polveien sisäsivut on reippailla mustelmilla, kun piti pungeta siitä seinästä vauhtia. Elämän jäljet kunniaan.

Sunnuntaina, joka avautui Prahassa lumisena ja talvisena, vierailin eläintarhassa viimein. Suosikkini oli leppoisa kiipijä, kummituseläin luulisin. Kuvaa en saanut, koska tyyppi eleli pimeällä puolella. Joitain muita elukoita zoomailin, tarkkuus ei ole ihan hullun hyvä, koska salamaa ei saanut eläinten häiriköimiseen käyttää.

Kattomme kullakin.

Joskus lumisadetta vaan kattelee mieluummin sieltä ikkunastaan.

...joskus taas ei.

Liskot pysyi paikoillaan, siis helppoja kohteita. Ne piti vaan eka löytää.

Oikeanpuoleinen oli kamalan mobiili, mutta sitten se rauhoittui mamman viereen. Ja sitten mamma lähti.

Mietteliäs gorilla.

Huomaa pikku-gorilla taustalla.