Kotona. Postilaatikossa oli puhelinlasku, pari nimpparionnittelukorttia ja Kaarlen yliopiston infopaketti. Tsekinmaalle palaan todennäköisesti 23. syyskuuta, jolloin alkaa orientaatioviikko erasmus-folkille. En tosin tiedä, mitä kautta: kutsu Krakovaan on voimassa ja vahva, mutta se taas vaatisi säätämistä lentojen kanssa. Kattoo nyt.
Koin absurdeja hetkiä lauantai-iltana. Helsinfårs-Vandalta otin bussin Tampereelle, välipysäkkinä ystäväni uusi yksiö (hyvät huudit, hyvät maisemat, toim.huom.) Nukuin hieman pois zombimaista olemustani, toverit lähtivät ostoksille. Unimaailmaan kuulin ovipuhelimen soiton, mutta en tajunnut aikaa enkä paikkaa, enkä tiennyt, millä kielellä minun olisi tullut luurin kanssa kommunikoida. Sain kuin sainkin kammettua itseni pystyyn, hoipertelemaan puhelimelle ja juuri ja juuri kähistyä universaalin "Hå?". Luurissa oli onneksi ystäväni, joka vain halusi testata uutta teknologiaa. Olin ihan pihalla.
Kuuntelen Aneta Langerováa ja muistelen mennyttä kuukautta. Anita on miun uusi ihastus. Syvenee varmaan rakkaudeksi, kunhan oikeasti ymmärrän, mitä hän laulaa.Ihan varmasti jotain todella kaunista.
Nyt tarttis löytää jostain töitä pariksi kuukaudeksi. Blogi ehkä vaikenee hetkeksi, ehkä ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti