Porvariston hillitty charmi

Vienosti hän vilkuttaa residenssistään tervehdykseksi.

Muutin lauantaina, mikä oli vähän harmi, koska olisin halunnut mennä antifa-mielenosoitukseen, mutta en ennättänyt. Erinäiset alter egotkaan ei auta, jos on vain yksi ruumis. Mutta siis, muuan tsekkiläinen poliittinen ryhmittymä "Young National Democrats" halusi marssia 10.11. Prahan juutalaiskorttelin Josefovin läpi protestoidakseen Tsekinmaan osallistumista Irakin sotaan. Kyseinen ryhmittymä tunnetaan kuitenkin tuttavallisemmin uusnatsikollektiivina, 10.11. on Kristalliyön muistopäivä ja Irakin sota nyt ilmeisesti on vaan yleispäteväksi kuviteltu tekosyy mille tahansa aktivistitoiminnalle. Laskekaa siitä yksi yhteen ja arvatkaa, tuliko lupa marssille. Demokraattisten periaatteiden näkökulmasta katsottuna vähän kinkkinen kysymys, mutta silti ehdottoman oikea. Lukekaa lisää.

Mutta muuton jälkeen, kun istuimme muuttoassistenttina toimineen toverin kanssa iltapalalla kulman takana sijaitsevassa italialaisessa Tonino Lamborghini pastacafféssa nauttimassa vuohenjuusto-rucola -piadinoista, saimme samalla porvarishenkisesti seurata jonkinlaista mielenosoituksen jälkimaininkia ikkunasta. Lämpimästä, sisätiloista, kera hyvän ruoan. Huppupäiset, huivilla kasvonsa peittäneet etulinjalaiset hyökkivät ensin katua ylös, sitten katua alas, kun poliisi tuli savupommeineen. Leipää ja sirkushuveja!

Sunnuntaina aamutuimaan tein hyljemäisen täyskierähdyksen leveän sänkyni toiselle laidalle huomatakseni ulkona satelevan lunta. Pötköttelin siinä hetken onnellisena, kunnes päätin lähteä IKEAan, tuohon helvetinkoloon, josta naapurikansamme on hyvinkin ylpeä. Tuulessa ja siinä vaiheessa ruumista horisontaalisesti piiskaavassa vesisateessa saavutin sini-keltaisen paratiisin, josta tällä kertaa mukaan tarttui matto, ja listan ulkopuolelta pari tyynynpäällistä ja kyntteleitä. Myös pullantuoksuinen sellainen, mmmh... Terapialeipurointi on edelleen haavetasolla, ei täälläkään ole uunia.

Kirjoitan piakkoin lisää porvariselämän onnesta ja erinäisistä nyansseista muun muassa siitä, että täällä haisee ihan porvarilta, ei lainkaan kodilta, nyt en enää jaksa. Sanonpa vaan vielä sen, että onni on koulu kävelymatkan päässä. Joskin heti tänään olin autuaasti puoli tuntia myöhässä, hoh. Mutta kyllä sen nopsakkaasti kävelee, ei vaan voi enää syyttää aamuruuhkaa myöhästymisestä.