Kesä, eikä mitään tekemistä.

Helle. Ei tapa, vähän vaan uuvuttaa. Lämpöön sopeutuu ihan hyvin, etenkään ku ei tarvitse suorittaa. Ja naamakin on saanu vähän väriä, en enää näytä ihan niin semmoselta tuonelan tienviitalta - rusketuksesta nyt ei tosin edelleenkään miun kohdalla voi puhua, mutta ehkä vähän terveempi väri on nyt. Tämmöinen kevyen terhakka punoitus. Hah. Kunnon palamiselta oon pyrkiny kyllä taas parhaani mukaan suojautumaan.

Sen sijaan allergia on vähän tappava, limakalvot yrittää puhdistautua vähän turhan tehokkaasti. Päässä on hassu olo, täysi. Kävin uutta douppia lekarnasta, alkaa varmasti purra pian.

Eilenkin harrastin mukavaa ajantappamista: kävin Albertilta pari rohlikia ja kävelin joenrantaa syöttämään ankkoja. Tai no, pullajoutsenia ja -sorsia, mitä nää täällä nyt on. Jouduin kuitenkin taistelemaan lintujen huomiosta parin pläskin turistin kanssa, kesti hetken ennen kuin ne tajusi, että miullakin on niille jotain ruokaa. Pullajoutsenia hollille tuli viisi, ja niiden välissä pujottelevat sorsat jostain syystä toi mieleen ysin ratikan. Siinä vaiheessa, kun paidattomat teinit alkoi pöristellä joella semmosilla kertakäyttöisen näköisillä vuokraveneillä, totesin, ettei siellä ollu miulle enää mitään nähtävää. Laskeuduin sitten viileään metrotunneliin ja ajoin punaiselle linjalle, ja sen toiseen päähän, johon on tullut kolme uutta pysäkkiä. Aika rumia. Viimeisen takana on joku ostari.

Mutta niin, tram #9. Lähiöidemme työmyyrä. Ajettiin Hannan täällä ollessa linja läpi, eväiden kanssa tottakai. Nostalgiaa ja empiiristä tutkimusta. Ysin ratikasta on tuloillansa myös vieraskynäteksti, on se sen arvoinen. Maailman paras raitiovaunulinja, ja sillä pääsee myös seitsemänteen taivaaseen.

Löysin tänään kaksi neliapilaa minuutin sisällä, ensi-istumalta nurmikolle. Onnekasta, jee, ja kaverille kanssa. Taidan laittaa toisen niistä tärkeän kirjeen liitteenä eräällekin kovan onnen soturille. Tulee varmaan tarpeeseen.