Kesainen yo on pimea yo. Ja marka.

Viikonloppu oli kostea, ja sen paatteksi eilisiltana miut paatettiin nostaa tiskialtaaseen. Vesisota. Tappio oli karvas, mutta taistelutta en luovuttanut, ja sen kylla huomaa. Jalka on mustelmilla ja kosto elaa. Verijaljet meidan kaytavassa ei kuitenkaan ole lahtoisin miusta, vaan tsekkilainen toverimme koki traagisia hetkia tiskatessaan lasia

Lauantaiyona koin myos ensikohtaamisen Prahan poliisin kanssa: istuttiin ihan rauhassa majapaikkamme rappusilla puhumassa psykologiaa ja katsomassa ukonilmaa ja uskomatonta luonnon valoshowta, kun joku random-haiska tulee ulos kavereineen, heittaa vaatteet pois boksereita lukuunottamatta ja alkaa tanssia ja laulaa parkkipaikalla. Semmosta keskiverto-idols-tasoa, mutta ei selvastikaan tehnyt vaikutusta ihan kaikkiin, koska joku soitti virkavallan paikalle. Koska olimme siina vaiheessa taas ainoat ulkona, olimme myos paaepailtyja. Tilanne ratkesi kuitenkin onnekkaasti, bilekamppa vaiennettiin ja taas oli rauha maassa.

Lauantaina olen taas Suomessa. Aika taalla on kulunut kamalan nopeasti.