Toisen kouluviikon ensimmainen paiva takana. Back to school -shokki alkaa olla ohi, mutta aikaiset aamut ei silti viela aivan helli niin henkista kuin fyysistakaan olemusta. Tanaan erityisesti oli hyvin hankalaa kampeutua pystyyn, sangyssa on jotain kummaa vetovoimaa, vaikkei se ihan maailman mukavin ja levein (X-asentoon ei ole laania) olekaan. Silti paras, mita miulla taalla on.
Olen tutustunut kollegaan Puolasta. Ollaan ensi vuonna varmaan joillain samoilla kursseilla, ja kylla se pitaa paikkansa, etta useimmilla psykologian opiskelijoilla viiraa vahan itellaankin. Vaikea lapsuus tai mama issues, jumiutuminen oraali/anaali/fallis/jne-vaiheeseen tai joku selvittamaton kehitystehtava tai jotain muita henkilokohtaisia ongelmia, mutta kuitenkin: tosielaman fakta no.38.
Viikonloppuna kaytiin Zleby/Kutna Hora/Sedlec -tourilla, oli oikein kiva nahda vahan tsekin maaseutua ja pienempia kaupunkeja. Praha on melko korkea ja pompoosi, panoramana maisemaa nakee vain, jos itsekin kiipeaa korkealle. Paivan hyvana tyona pelastimme linnun, joka pokertyi lennettyaan ikkunaan. Kannoin sen nenaliinassa puistoon selviamaan. Lauantai-iltana, lahes suoraan retkelta tultua lahdettiin spontaanisti rimpsalle kera tovereiden, hieman tutustumaan Prahan yoelamaan. Prahalaiset suorastaan rakastaa koiriaan, yksi oli paassyt mukaan klubillekin (jonka nimea en nyt muista, mutta se oli kylla mesta paikka.) Yoratikkaa odottaessa puhuin melkein sujuvaa espanjaa, ainakin tarpeeksi sujuvaa hamatakseni jotain tyyppia pysakilla. Que paso, que paso!
Sunnuntaina heraamisen jalkeen iltapaivalla rullasimme pitkin kaupunkia, kiivettiin mm. linnalle ja syotiin jaateloa. Miun jutut oli vahan levottomia, mutta onneksi en ole kuitenkaan ihan yksin niitten kanssa.
Tanaan aamulla ratikkaliikenne tarjosi uusia kokemuksia, Kaarlen sillan 650-vuotissynttarit tarjosi odottamatonta jannitysta kiertoteiden muodossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti