Tässä on pieni ja vihreä Kaapo. Koska vanhuushan ei koskaan tule yksin.
Tässä on Kyöppöläinen. Kyöppöläinen varasti miun sydämen viime viikonloppuna, mutta huomasin tunteeni häntä kohtaan hieman liian myöhään. Riuduin päiviä ja öitä, sydäntäni raastoi, mutta psykologikollega ja kämppis saattoi miut ja Kyöppöläisen takaisin yhteen. Oi tätä onnea! Kyöppöläisen kitaan voi piilottaa kaikenlaisia asioita. Vaikka pienet eväät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti