torstai 1. marraskuuta 2007

Hyvä kakku.

Oi onnea! Aamu oli vähän kankea, mutta nyt kylven jonkinlaisessa onnellisessa sumussa. Ilman mitään erityisen erityistä syytä, päivä on vaan ollut mielelleni ja aikeilleni suopea. Pidettiin muun muassa kamalan onnistunut Suomi-esitelmä ja miulla oli hauskaa sitä pitäessä, ja sen jälkeen mentiin syömään erääseen hyvin viehättävään kellariravintolaan. Hyvin onnistunut randomvalinta, edullinen päivän menu ja rentouttava atmosfääri. Sekä mahdollisuus pieneen viattomaan silmäpeliin, hoh!

Marraskuu alkoi myös pehmeällä ja aurinkoisella säällä. Ja miulla on uudet, hullun mukavat setähousut. Villakankaiset, siis lämpimät. Ja illalla oon menossa kattomaan Värttinää, tuota Riäkkylän lahjaa maailmalle. Jos saadaan liput ovelta - jos ei niin sitten pittää vaan kattoa, minne jalat vie.

Maanantaina piti mennä kattomaan Apocalypticaa, mutta se hyväkäs oli myyny loppuun. Pläh. Unkarilainen toveri kuitenkin yrittää vielä kaikkensa saadakseen meille liput.

Ja tykkään taas hiuksistani. En vain siedä, vaan tykkään. Se on paljon se.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin marraskuu alkoi pehmeällä auringonvalolla. Heräsin tänään viideltä enkä saanut enää unta, mutta tämä postaus saa mutkin hyvälle tuulelle :)

-Hanna

Leenukka kirjoitti...

Kära syster, vanhukset heräilee aamulla aikaisin eikä saa enää unta. Onko tämä joku merkki? Milloinkas se neljännesvuosisata täyttyykään...