Tänään otin kakskakkosen ratikan, ajelin läpi kaupungin ja hyppäsin pois Ujezdilla. Päädyin spontaanille kävelyretkelle Petrinin kukkulalle ja Smichovin kaupunginosaan. Reitilläni, joka noudatti kultaista sääntöä "Sinne Minne Jalat Vie", kävelin muun muassa lukemattomien erotiikkaliikkeiden ja -baarien sekä jonkinsortin huumeluolan ohi. Tai siltä se ainakin näytti, kun vauhdista vilkaisin avoimesta ikkunasta sisään. Onko nuo Smichovin muutamat korttelit siis Prahan se pahamaineinen kaupunginosa, kuin muinainen Rantakylä?
Kommunismin uhrien muistomerkki.
Sydän kuin kivi, kivi kuin sydän.
Colours of Prague. Zborovska, Smichov.Sitten kuljeskelin Palackehon Mostin yli ja siitä hieman Vysehradia kohti, ja löysin pari lupaavan näköistä kuppilaa (jotka ei harmikseni ollu vielä auki, sunnuntaisin kaffeloidaan vasta neljän tai viiden jälkeen). Cafeterapie Na Hrobcilla oli kuitenkin auki, siellä istuin teellä ja kirjoitin erään tärkeän kirjeen.
Vielä haluaisin pohtia erästä hieman henkilökohtaisempaa ilmiötä. Hikoilen välillä aamuöisin, enkä tiedä miksi. Näenkö painajaisia? Onko nämä kuumia aaltoja tervetuloa keski-ikä... ? Onko meidän huoneessa vaan kerrassaan niin kuuma? Kerran luin Helsingin Sanomien Torsti Tietää -palstalta, että ihminen hikoilee lihoessaan ja palelee laihtuessaan. Lihonko siis aina öisin?
2 kommenttia:
Hieno tuo Zborovska-kuva! Smichov tosiaan on vähän huonossa maineessa ainakin aiemmin ollut, mutta alueen arvostusta kyllä pyritään nostamaan (lue pykättiin se ostospalatsi Novy Smichov). Ja ne kadut siinä Mala stranan puolella on ns. parempaa Smichovia, Smichovske nadrazin ympäristössä ja Plzenskan varrella joelta pois on sitten se varsinainen rantakylä.
Uskoisin että yöllä nauttimasi olut ja smazeny syr jakautuu uusiksi rasvasoluiksi, siitä hikoilu.
-Hanna
Toisaalta, hikoillessahan keho selkeästi ponnistelee jonkin rasituksen alaisena. Yläaste-fysiikalla järkeiltynä: mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän liikettä hiukkasten hippuloissa. Kuntoliikuntaa, eikö sen pitäisi laihduttaa?
Paitsi jos ruumiini innokkaimmat kuntoilijat on rasvasoluja, joiden lempiliikuntamuoto on jakautuminen. Mitä suurempi tempo, sitä suurempi kuntoilun tehokkuus - aina täysillä, kuten on tapana (ainakin pyöräillä Joensuun keskustassa).
Rasvasolujen tulosvastuullinen kuntoprojekti. Apuva!
:D
Lähetä kommentti