Monta pientä asiaa

Oon alkanu taas syödä kaurapuuroa. Löysin Albertilta semmosia hullun isoja ja paksuja kaurahiutaleita varmaan geeämmää jeah, joista saa mikrottamalla hyvät pöperöt. Kanelin kanssa tottakai. Viime viikkoihin asti oon sotkenu kaurahiutaleeni jogurttiin, aina silloin kun en ole ollu myslituulella. Semmosia vähän ällöttävän näkösiä kaurahiutale-banaani-jogurtti-sörsseleitä, nam. Ja koskapa täällä residenssissä on myös mikro, oon alkanu elää uutta mikromunakautta, munakupin otin tietysti Suomesta mukaan. Kiitos Kemppinen vielä, on se vaan kätevä kapine.

Miulle on muodostunut myös kaikenlaisia paheita täällä, mm. kahvi, banaanit ja kalja. Mitään näistä en erityisesti oo Suomessa käyttänyt. Näihin liittyy myös ehkä hieman outoja käytäntöjä: aamuisin en juo pelkästään kahvia tahi pelkästään teetä, vaan ison kupin molempia. Pelkkä kahvinjuonti olisi vähän liian hc:tä, pelkkä teenjuonti taas on enemmän iltapuuhaa. Henkilökohtainen kompromissini on siis laatua 'kaikkimulle'. Banaaneja tarvitsee olla aina kotona, se on jotenkin lohduttavaa vähän niinku siilien taapertamisen seurailu kotikotona, joskin säilytän banaanejani offisessa ikkunalaudalla, koska muuten ne kypsyisi ihan liian nopeasti. Keittiö on aika kuuma paikka. Kaljaan ei liity muuta erityistä, muuta kuin että ensimmäisen kaljan jälkeen tulee vaan väsy tai depressio.

Oli tässä nyt vielä jotain muutakin kerrottavaa, mutta enpä muista ennää. Tästä tuli sitten tämmönen ruokapostaus.