Yhteiselämisen autuudesta

Miun kaksi kämppistä on aika jännittäviä tapauksia. Olen asunut niiden kanssa nyt reilun kuukauden, mutta juurikaan en heitä tunne. Kaksi tyttöä, ystävykset Intiasta, opiskelee täällä lääketiedettä koko tutkinnon. Nyt siis ekaa vuotta. Toisella ainakin pakkorako lähteä, kun ei ollut kai ihan kympillä lukenut pääsykokeisiin Intian huippuyliopistoihin ja iskä kai oli vähän painostanut.

Meidän kommunikaatio on jotenkin vajavaista, moikataan ja noin, mutta juurikaan ei rupatella. Tai ne ei rupattele, enkä itekään jaksa enää olla aina se, joka alottaa keskustelun. Vähän tylsää, mutta kai tää yhteiselo näin sitten toimii. Tosin joskus toivoisin jonkunlaista kiinnostuksenilmaisua ihan peruskäytännön juttuihin, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa vessasta palaa valo tai käyttää viimeisen rullan vessapaperia. Ääneen voisi vaikka sopia, että kuka ostaa ja hoitaa, eikä vaieta kahdeksi päiväksi ja pissata pimeässä. No okei, miulla oli silloin kaveri kylässä, ja se ehkä oli vähän pelottava sori… , mutta silti. Me elettiin ihan hyvin baarista lainatulla toilettipaprulla, ja piruuttamme odotettiin lapsellistako, no todellakin!, että tuleeko mitään kontaktia, mutta tympäännyttiin sitten pelailuun ja jätin viestin että hankitaan lamppu ja ehkä jopa vessapaperia.

Kommunikaatiota vaikeuttaa myös se, etten aina tiedä, onko kukaan muu kotona. Joskus päivällä kotiin tullessa menee parikin tuntia omia puuhaillessa, kokkaillessa ja sen sellaisessa, ja sitten yhtäkkiä kuulen jonkun vetävän vessan. Tai sen pelottavan vinkunaurun, usch.

Mutta ihan harmittomia kämppiksiä nuo silti on, ei ainakaan ole tähän mennessä olleet häiriöksi. Sääli vaan, että ne elää mäkkärin take-away –mätöllä ja tesco-mikroaterioilla, koska eivät kuulemma osaa oikein laittaa ruokaa. Muuten olisin juoninut ne jotenkin opettamaan miulle jotain intialaisen keittiön herkkuja. Nyt tyydyn ominaiseen tyyliini luottamaan inspiraatioon ja luovuuteen, jonka lopputuloksena on yleensä jumalaisen herkullisia tuoksuja tänään kana-feta-oliivi-pesto-juusto-munakasta, NAM ja ihan syötäviä ellei jopa erityisen maittavia pöperöitä. Hajotkoon kämppikset kuppinuudeleihinsa, hoh.