Angst angst ja shoppailuterapiaa

Viime viikko ei ollut erityisen mieltäylentävä. Yritin keskittyä lähinnä generoimaan akateemista puppua, ja sainkin yhtä vaille kaikki esseeyritelmät valmiiksi ja arviointiin. Mutta eipä ollut mieli siitä kovin iloinen, semmoinen pieni, määrittelemätön ahdistus kuiskaili. Vihasin kämppiksiä, kaikki ihmiset tuntui jo poistuneen Prahasta, olo oli vetämätön, sisällä ahdisti mutta ulkona ei jaksanu viettää aikaa kovinkaan pitkissä jaksoissa, aina oli vastatuuli eikä ollut edes oikein ruokahalua: lauantai oli kummallinen, tein ihan hurjan hyvää savulohi-herkkusieni-vihreäpapu-kermapastaa, mutta sitäkin vetelin yhtä innokkaasti ääntä kohti kuin k-marketin tarjousmaksalaatikkoa mikä oli kyllä kamalan hyvää, palatakseni muistelemaan erästäkin uudenvuoden jälkeistä päivää Tampereella. Eli sama olisi ollut vetää jotain burgeria tai Tescon einesmättöä.

Viime tiistaina kävin kattomassa Bio Okossa 'Du levande':n ihan vaan testatakseni kuullunymmärrystä. Tulkitsin kohtuuhyvin jopa päihtynyttä ruotsalaismuijaa, eikä elokuva muutenkaan hullumpi ollu, eli hyvä keikka. Matkalla otin vähän osumaa paikallisheimoon, tai oikeastaan toisinpäin: olin tuossa Muzeumilla odottamassa metroani, päässä soi Röllin "Elefantti-Antti ja Siili Suhonen" en kuitenkaan kai laulanut ääneen, ja koska en ollut edes herraseurassa, tuli joku random-nuori-pukumies puhuttelemaan. En ihan ymmärtäny, ja sanoin sille, etten puhu kovinkaan paljon tsekkiä. Herra vaihtoi englantiin, toivotti hyvät päivänjatkot. Olin hieman pihalla koko tilanteesta, mutta toivotin kuitenkin takaisin. Kysyi vielä, mistä olen, ja sitten loi semmosen päästä-varpaisiin-silmäyksen ja lisäsi: "Good body". Jos olisin syöny sillä hetkellä purkkaa, niin se olisi varmasti tippunu kengälle leuan loksahtaessa auki enkä olisi ehkä noukkinu sitä takaisin suuhun. Kiitin, häivyin metroon. Hämmennyin, kun en ollu edes pukeutunu mihinkään haalistuneen neonpinkkiin painihaalariin, jolloin kommentti olisi ehkä ollu ihan paikallaan vittuiluna. Mutta, hyvä ruho mikä hyvä ruho, hoh.

Shoppailu-uutisia: kuten aina meillä opiskelijoilla näin loppukuusta, miullakin raha poltteli taskuissa ja lompakkokin oli revetä liitoksistaan, siispä lähdin kellon lyödessä puoltapäivää tuohon kulmille kattelemaan, josko jotain löytyisi. Farkut oli tavoitteena, mutta alennusrekkejä parissa vaatetusliikkeessä tonkiessani jossain aivokuoren pintaa syvemmällä koputteli pari mielenhäiriöistä älynväläystä:


"Mitä jos ostaisikin farkkuhaalarit?"


"Tai reisitaskuhousut..."


En ostanu. Joku raja sentään. Farkkujakaan en löytänyt ihan semmoisia oikeita, jotka olisivat istuneet sekä vyötäröltä, pyllystä, ja olleet lahkeista hyvät - en vieläkään kamalasti innostu ihan niistä pilleimmistä malleista, vaikka alennusmyynneistä niitä saisi nyt hyvinkin edullisesti. Joku raja sentään. Sen sijaan yhtä farkkuparia sovittaessani huomasin, että teinimerkki Fishbone on miun alaruholle melkein kuin luotu. Fishbone! Hoh, mutta en silti ostanu, hinta ei ihan miellyttänyt, eikä ihan värikään. Tässä mitään hätäfarkkuja olla etsimässä.

Mukaan sen sijaan halusi lähteä yksi luonnonvalkea reisimittainen villatakki, yksi pari farkkushortseja miulle on kasvanu joku kumma mieltymys kityshortseja kohtaan sekä yksi vihreä t-paita, jossa on semmoinen helma, että se saa ihmisen kuin ihmisen näyttämään vähän raskaammalta kuin onkaan. Mutta ei kuitenkaan yli 5kk, ja sitä paitsi ajattelin, että olisi joskus ehkä ihan hyvä käyttää jotain värillisiäkin vaatteita. Kaikki ostokset oli TAAS prosentti-ihokkaita, vähintään 50. Yhteensä rahaa paloi 275+399+199 paikallista oravannahkaa, eli 33 ja suikale eurooppalaista. Nyt tarttis vielä löytää uudet tennaritossukat jostain, kengurukengät alkaa vedellä viimeisiään.

Tämä viikko on alkanut jo olla huomattavasti parempi.