Kansallisuus: eurooppalainen

Kirjoitin tuossa männäviikolla hätäisehkösti pari liuskallista muutamia hieman ympäripyöreitä ajatuksia eurooppalaisesta identiteetistä, tänään valmistauduin pienimuotoiseen lynkkaukseen sen tiimoilta. Luotin siihen, että tuossa keskustelussa pystyn tarkentamaan ajatuksiani juuri sen verran, että sedät tajuaa että onhan siellä joku pointtikin, ja että pari pistettä rapsahtaa rekisteriin.

Hämmennyin. Sedät olikin kamalan tyytyväisiä meikkiksen esseeseen sellaisenaan hah, se edes mikään essee ollu!, kuulemma looginen rakentelu ja kaikkea. Vähän selitin jotain ylevää identiteetin muodostumisesta ja miten se on aina hyvin henkilökohtaista ja miten eurooppalaisuus harvoin on identiteetin perusta, koska primaarisosialisaatio kuitenkin tapahtuu hyvin pienellä lokaalivyöhykkeellä, ja miten miun mielestä eurooppalaisuus ja suomalaisuus yhdistyy miun omassa identiteetissä. Ja sitten kysyin, että onko niillä muita kysymyksiä, eikä niillä ollu. Kysyin sitten ite vielä, että uskooko ne, että tulee joskus olemaan United States of Europe. Sain poliitikkovastauksen. Itse oon vähän sitä mieltä, että isot sedät tahtoo vaatia vähän liian paljon ja vähän liian nopeasti, sellasia juttuja joihin pitäisi varata vähän enemmän aikaa. Eli eipä varmaan ihan pian, jos koskaan.