Gasthaus Seppo joutuu etsimään uudet toimitilat, pikaisesti.
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Hei löysin kadonneen pullan! Mikä onnenpäivä!
Luulin jo et asunnossa on paha karma tai vähintään pullan mentävä kosminen madonreikä jossain (ei miun mahassa, kuten epäiltiin), koska toverille säästettyä pullaa ei löytynyt mistään. Jääkaapin uumenista, oven ylimmältä hyllyltä se sit kuitenkin paljastui tänä aamuna köllöttelemästä. Jos sitä ei ois löytynyt ois Kemppisen all-year-kesähostelli myöskin vaihtanut osoitetta pikaisesti.
Tosin viime vkolla löysin jääkaapista myös 5,5 litrapurkillista avattuja maitotölkkejä. Tyhjensin kolme, joista vanhimmat olivat menneet vanhaksi kuun alkupuolella, tuoreinkin tyhjennetyistä yli viikko sitten. Mielenkiintoinen on maidon metamorfoosi, kieltämättä. Yksikään niistä ei ollu miun, koska Kemppisen elämää vahvempi espresso ei tarttee kahvimaitoja ja oon päättänyt alkaa harrastaa osteoporoosia.
Yllättäen tällaiset löydöt, keittiön lattia, joka tarjoaisi elannon muutamalle kanalle ja muille ekosysteemeille sekä alati runsaasti kuormitettu tiskipöytä ovat herättäneet ajatuksia itsenäisen elämän houkutuksista.
MUTTA tarjosin silti tänään Reetalle ylijääneet, mut vielä tuoreet jämäkahvit. Tein siitä johtopäätelmän, et miun luonne on jalo (vrt. metallit) ja se selittää sen, et miun habitus vetää puoleensa kaikkea epätoivoa ja unelmansa menettäneitä sieluja, jonka seurauksena hapetun ja muutun vähemmän kuulaaksi.
Liiallista hapettumista estää tänään onneksi pieni rymsteeraus, kaksi kahvitaukoa päivässä (plus kyytipoikana kannullinen teetä) ja Dumle-silmäisistä muffinseista koostuva ruokavalio. Suosittelen vahvasti.
Teräsbetonikemppiäinen, siun lokkeiluleveli on raskaan sarjan tasoa: varjobloggaus miun kommenttilådassa on äärimmäisen ihailtavaa toimintaa ja toivon sille jatkoa. Respekt!
Kiilto palaa pintaan jos ei pese hiuksia liian usein, tämä on fakta. Ja epäilen, että Dumle-silmäiset muffinsit on yksi täysipainoisen ruokavalion kadonneista kulmakivistä.
2 kommenttia:
Hei löysin kadonneen pullan! Mikä onnenpäivä!
Luulin jo et asunnossa on paha karma tai vähintään pullan mentävä kosminen madonreikä jossain (ei miun mahassa, kuten epäiltiin), koska toverille säästettyä pullaa ei löytynyt mistään. Jääkaapin uumenista, oven ylimmältä hyllyltä se sit kuitenkin paljastui tänä aamuna köllöttelemästä.
Jos sitä ei ois löytynyt ois Kemppisen all-year-kesähostelli myöskin vaihtanut osoitetta pikaisesti.
Tosin viime vkolla löysin jääkaapista myös 5,5 litrapurkillista avattuja maitotölkkejä. Tyhjensin kolme, joista vanhimmat olivat menneet vanhaksi kuun alkupuolella, tuoreinkin tyhjennetyistä yli viikko sitten. Mielenkiintoinen on maidon metamorfoosi, kieltämättä. Yksikään niistä ei ollu miun, koska Kemppisen elämää vahvempi espresso ei tarttee kahvimaitoja ja oon päättänyt alkaa harrastaa osteoporoosia.
Yllättäen tällaiset löydöt, keittiön lattia, joka tarjoaisi elannon muutamalle kanalle ja muille ekosysteemeille sekä alati runsaasti kuormitettu tiskipöytä ovat herättäneet ajatuksia itsenäisen elämän houkutuksista.
MUTTA tarjosin silti tänään Reetalle ylijääneet, mut vielä tuoreet jämäkahvit. Tein siitä johtopäätelmän, et miun luonne on jalo (vrt. metallit) ja se selittää sen, et miun habitus vetää puoleensa kaikkea epätoivoa ja unelmansa menettäneitä sieluja, jonka seurauksena hapetun ja muutun vähemmän kuulaaksi.
Liiallista hapettumista estää tänään onneksi pieni rymsteeraus, kaksi kahvitaukoa päivässä (plus kyytipoikana kannullinen teetä) ja Dumle-silmäisistä muffinseista koostuva ruokavalio. Suosittelen vahvasti.
Teräsbetonikemppiäinen, siun lokkeiluleveli on raskaan sarjan tasoa: varjobloggaus miun kommenttilådassa on äärimmäisen ihailtavaa toimintaa ja toivon sille jatkoa. Respekt!
Kiilto palaa pintaan jos ei pese hiuksia liian usein, tämä on fakta. Ja epäilen, että Dumle-silmäiset muffinsit on yksi täysipainoisen ruokavalion kadonneista kulmakivistä.
Lähetä kommentti