Näin sellaista unta, jossa siskoni ehdotti minulle samanlaisten tatuointien ottamista. Hänellä oli suunnitelmakin valmiina, olisi nimittäin halunnut meidän ottavan hevostatuoinnit. Semmoiset perusjämäkät suomenhevoiset tuohon olkavarteen tai selkään jurottamaan. Viehkeää.
Eilen ei ollu ihan paras päivä, mutta illalla otin esiin pari palaa paperia, teroitin piirrustuskynän ja vähän yritin pyöritellä jotain jälkeä valokuvamalleista. Aloitin isoäidistäni, meidän mammasta siis. Ja olinkin kohtalaisen tyytyväinen lopputulokseen, jotain piirteitä tallentui tunnistettavaksikin - mammasta ei tullut kierosilmäistä Frankensteinia. Katse ja suu on ehkä vaikeimmat.
Vähän mamma kyllä näytti vatsastapuhujan nukelta, mutta se nyt on vaan fakta, että iän pyöriessä yli yhdeksänkymmenen, saattaa posket alkaa jo luovuttaa vauvanpeppumaisuuttaan ja antautua maan vetovoimalle. Ja hyvä niin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Heips,
Näinhän se on, että ikä tuo tullessaan kaikenlaisia vakoja ja ryppyjä. Mutta eiväthän ne menoa haittaa, ja jos ikä pyörii yli yheksänkymmenen niin ei varsinkaan silloin. Viiskymppisenä voi tietenkin aina välillä tarkistaa kotoväeltä näyttääkö nuoremmalta mitä onkaan!!
Lähetä kommentti