Rantojemme mies

Ei miulla tekemisenpuutetta ole, eikä edes identiteettikriisiä. Huvikseen mie vaan tällaista, löytyi Piparipurkista, jonne eksyin jotain kartoittamatonta reittiä.

Kysy oraakkelilta kysymykset ja vastaukset kuulet häneltä.

Mikä on nimeni?
Jarmo. Hå? Mitä?

Missä asun?
Ylikulkusillan alla kusenhajussa. No joo, boheemisti ja katu-uskottavasti. Eh.

Mikä olen?
Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että olet oma itsesi. Ookoo, niin varmasti olenkin.

Millainen olen?
Luuletko olevas uskottavampi kun riittävästi toistat? Onko jollain vähän huono päivä?

Kuka olen?
Olet poikittainen bitti koodissani. Hankala tapaus siis?

Mikä on ollut tärkeintä elämässäni?
Maku. Heheh... matfest.

Mikä on ollut turhinta elämässäni?
Uhkaavuus, vaikka olenkin henkilökohtaisesti tässä asiassa eri mieltä niiden jumalien kanssa, jotka nämä vastaukset antavat. Mikähän olisi ollut se henkilökohtainen mielipide?

Mikä on mielestäni maailman arvokkain asia?
Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys. Tylsää.

Miltä näytän?
Oluelta, vaikka asioiden piti tältä osin olla kunnossa. Jeah.

Miltä tunnun?
Diiselöljyn katkulta. Siis siltä, miltä dieselöljyn katku tuntuu keuhkoissa? Ihanata!

Miltä maistun?
Lanttulaatikolta. Lane!

Miltä tuoksun?
Ruusuilta. Olisin mielellään myös tuoksunut lanttulaatikolta. Ja tuntunut.

Missä minun kuuluisi olla?
Supermarketin kassahihnalla. Makuullaan?

Mistä minut löytää?
Olet aikaisemminkin ollut siellä. Kantiksesta?

Minkä ikäinen olen?
Näyttää 5-kymppiseltä, saattaa olla vanhempikin. Onkohan tämä sittenkin joku tulevaisuusennuste?

Mikä on sukupuoleni?
Sehän on mun parhaita tyttökavereita! Tyttö nimeltä Jarmo. Nam.

Montako henkeä tähän pitää haastaa?
No luulisin että ei yhtään, olet niin pieni....... Tehkää tämä siis omassa hiljaisuudessanne.

Jep. Miulla on nyt uusi, ruusuntuoksuinen, lanelådalta maistuva keski-ikäinen setä-identiteetti, joka nähtävästi käy läpi jonkunsortin sukupuoli-identiteettikriisiä. Monimutkaista. Keskusteltiin muutekseen viime viikolla miun vanhan huonetoverin kanssa meissä jokaisessa asuvasta keski-ikäisestä Wieniläisestä miehestä, että sinänsä kuitenkin ihan järkeenkäypää.

Mutta että Jarmo?!