Matkaraportti

Pääsiäisretkestä selvisin hengissä, ja toipuminen sujui myös nopeasti. Tarvitsee kuitenkin varmaan vähän raportoida.

Olimme siis pienen erasmus-porukan kanssa kiertueella Moraviassa, eteläisellä Tsekinmaalla. Ensimmäinen etappi oli perjantaina Mikulov, pienenpieni kaupunki, jossa lähes jokainen rakennus on jossain historiansa vaiheessa poltettu maan tasalle kolmen päivän kokkoina. Siellä oli myös maailman, tai ainakin Euroopan suurin viinitynnyri, jonka kaupungissa rellestäneet ruotsalaiset joskus joi tyhjäksi.

Perjantain sää oli sateinen ja harmaa, ja kaupungista jäi hieman ankea ja tyhjä vaikutelma. Taivas alkoi kuitenkin sinertää mitä pidemmälle viininmaistelu Pernassa, pienessä viinikylässä Mikulovin kupeessa, pienellä viinitilalla eteni. Siinä vaiheessa, kun täydellinen pullaviini löytyi, valaisi aurinko mieleni ja puhdisti sieluni. Taivas maan päällä! Harmi vaan, että se mansikkainen unelma olisi maksanut 500kc/0,2l. Elämän eliksiiri on osattu hinnoitella tulosvastuullisen liikemiehen järjellä, pah. Poikkeusten viikonlopun kuningassnäksi oli voileipä tuplapekoni-triplasalamilla. Raa'assa pekonissa on asennetta.

Lauantaina, jolloin kaikki retkeläiset tuntuivat käyvän hieman hitaammalla, palasimme Mikuloviin pääsiäismarkkinoille ja pyhiinvaeltamaan "holy hillille", joka korkeuksiin kohotessaan sai lempinimen "evil hill". Feel the tuska, näky oli oikeasti paha, ja ajatus vaelluksesta painoi hartioilla kuin rautaristi. Mutta ostettiin kokonainen grillattu kana ja istuttiin syömään penkille paljain sormin, aika koditonta. Kana oli hyvää. Samoin spidermaaan-cappucino. Eikä evil hill'kään ollut niin tuskainen, miltä se näytti.

Brnossa opin laskemaan olusta hanasta tsekkiläiseen malliin totta puhuakseni olin luonnonlahjakkuus, voi varmaan lisätä CV:hen. Ja sunnuntaina otin osumaa paikallisväestöön kävelemällä päin setämiestä, semmonen äijähenkinen vatsa-vatsaa-vasten -törmäys. Suora fyysinen kontakti on joskus oiva tapa tutustua kulttuuriin - lähes yhtä hyvä kuin esimerkiksi käynti Villa Tugendhatissa, joka on Unescon maailmanperintökohteita. Oli se ihan mielenkiintoinen, mutta vähän ruma. Ennen kotiinlähtöä olin taas askeleen lähempänä taivasta jumalaisen jääkahvin ansiosta.

Siinä kai retki pääpiirteittäin. Ylösnousemus ja matka seitsemänteen taivaaseen pääsiäisteeman hengessä on käynnissä, viimeinen taivas on täynnä pullaa.