Heräsin uuteen päivään ja silmäni oli musta.
Kuuklettamalla no en jaksanu heti hinata itteäni mihinkään ensiapuun selvisi, että se paranee ihan keskenään, mikä tarkoittaa sitä, että saan määrittämättömän ajanjakson nautiskella nyrkkeilijähenkisestä "ei kuule mulle kannata tulla" -katu-uskottavuudesta. Jeah.
Tanssilattiat on vaaranpaikkoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti