With paint, there are no limits.

Saksa-survivor tervehtii lukijakuntaansa. Kai olette vielä hollilla?

Loppuviikko germaniassa piti sisällään mummolassa monipuolisesti taidetta päivittäisellä frekvenssillä. Elän tällä hetkellä jonkinasteista patsaskautta, poislukien hevospatsaat, koska niitä on kaikkialla. Mutta muuten, mitä isompi, sitä parempi, etenkin jos pääsee kiipeilemään tai muuten lähmimään. Se patsaspuisto oli ihan paras, oltiin ihan lapsia. Kuvamateriaalia on, ilmaantuu ehkä tänne tai feisbuukkiin.

Euforiaa koin myös suklaamuseossa. Voi nam! Huumaava tuoksu toimi hypnoosinomaisesti, ja suklaata mieleni halajavi koko viikonlopun ajan. Mutta ei se matkoilla ollessa edes lihota tai mitään, eihän?

Ja Bonn, se oli tunnelmallinen pieni kaupunki. Ajoin koko viikonlopun pummilla, Bonniin asti ja takaisin. Vaikka silloin olin tosin periaatteessa kaverin lipulla. Prahassa tämän viikon aikana olen ottanut osumaa lippukyyliin jo ainakin kahdesti, ei täällä olisi käynyt samanmoinen flaksi.

Saksalaiset laatikoissaan on vähän pelottavia, hyvin itsetietoisia ja struktuurinrakastajia. Mutta oli hassua ymmärtää, mitä ympärillä puhuttiin. Joskin myös osin vähän epämukavaa, silloin yöllä rimpsalta palatessa.

Paluumatkalla söin pullaa ja haisin pahalta.

Ei muuta säädyllistä kerrottavaa tällä erää. Paitsi että eilen vietin iltaa toverin luona juomassa teetä ja piirtämässä Paintilla. Kyllä, juurikin sillä piirustusohjelmalla. Ihan loistavaa.